

Tänä syksynä kotipuutarhoista on korjattu poikkeuksellisen aikaisin kypsynyttä omenasatoa.
Kun kokeilunhalua riittää, puutarhastaan voi hellekesän päätteeksi löytää yllätyksiä.
Eija Hagelberg pääsi korjaamaan Salossa pihaltaan persikkasadon.
Puu oli ostettaessa noin kaksimetrinen. ”Todella kauniin muotoinen. Maksoihan se rahaa, mutta ajattelin, että kokeillaan nyt.”
Hän arveli suojaisan puutarhansa olevan hedelmäpuulle suotuisa istutuspaikka.
”Pihan itä- ja pohjoispuoli on pensaikkoa ja puustoa. Maa viettää kaakkoon päin, se on mikroilmastollisesti aika hyvä paikka.”
Hagelberg istutti puun viime keväänä. Samana vuonna satoa ei vielä kuulunut. Tänä kesänä puu kuitenkin palkitsi vaalijansa.
Vaikka rusakot olivat talven aikana verottaneet puuta, lämmin toukokuu ja onnistunut pölytys antoivat kasvulle hyvät eväät.
Huomasin että oho, sehän kukkii, kertoo Hagelberg. Satoa hän pääsi korjaamaan syyskuun alussa.
”Viiniköynnöskin tuotti mielettömän hyvän sadon.” Eija Hagelberg
Kaikissa Hagelbergin puutarhan hedelmäpuissa meininki on ollut tänä vuonna ”ihan hullu”.
Talo on peräisin 1800-luvulta, mutta alkujaan pihalla ei kasvanut edes omenapuita. Satoa on kertynyt hyvin persikka- ja omenapuiden lisäksi päärynäpuusta. ”Viiniköynnöskin tuotti mielettömän hyvän sadon.”
Keväällä hän kalkitsi päärynäpuiden lisäksi persikkapuun, jotta maaperän pH hieman nousisi. ”Ei siitä haittaakaan ollut. Päärynäpuu selvästi hyötyi kalkitsemisesta.”
Huippusadosta ei ollut persikoiden kohdalla kyse: persikoita poimittiin kahdeksan kappaletta. Se on kuitenkin kahdeksan enemmän, kuin mitä Suomesta voisi moni kuvitella saavansa.
”Poimin ne kaikki ja syötiin äidin kanssa kahteen pekkaan ja nautiskeltiin. Oli juuri oikea aika poimia.”
Kaupallisilla viljelmillä persikkaa tuskin lähivuosina nähdään. Haasteena on muun muassa puiden talvenkestävyys.
”Se on kaupallisesti katsottuna niin epävarmaa”, Wirtanen summaa. ”Ellei saada jalostettua kestäviä lajikkeita, mutta sellaisia ei tällä hetkellä ole.”
Persikkapuu ei silti ole suomalaispuutarhoissa ennenkuulumaton asukki.
Kuriositeettina Wirtanen mainitsee Espoon Järvenperässä sijaitsevan Träskändan kartanon, jonka tiluksilla kasvoi persikkaa 1900-luvun alussa.
Persikkapuut oli istutettu muuria vasten ja talveksi puiden ympärille rakennettiin lasisuojat.
Onko sitten joku toinen hedelmä, jota voitaisiin nähdä lähitulevaisuudessa viljeltävän Suomessa nykyistä laajemmin?
Luumu olisi varmaan seuraava, Wirtanen aprikoi. Luumun kohdalla ratkaisevaa on esimerkiksi persikkaa parempi talvenkestävyys.
Toistaiseksi tuotanto on kuitenkin pienimuotoista.