MTK:n johtokunnan jäsenenä Kyrö on huolissaan siitä, mistä järjestöön saadaan uusi luottamushenkilösukupolvi. Kuva: Sanne Katainen
Alle kymmenen hehtaarin tila voi pärjätä, vaikka 400 hehtaarin ei pärjää – mihin suomalaisen maatalouden pitäisi suunnata?
Iso murros maataloudessa on tulossa, Aleksis Kyrö ennustaa. Se on sekä pelottavaa että antaa mahdollisuuksia.Tilaajalle
”Voisimme pyrkiä tuottamaan ruokaa viiden miljoonan ihmisen sijaan 7,5–8 miljoonalle ihmiselle, sellaisille, joilla on varaa maksaa siitä”, Aleksis Kyrö sanoo. Kuva: Sanne Katainen”Tätä olen viime päivinä pohtinut: Alle kymmenen tai jopa alle viiden hehtaarin tila, joka sijaitsee lähellä kaupunkia ja on löytänyt oikean asiakaskunnan, saattaa tarjota ihan kohtuullisen toimeentulon kahdelle hengelle. Samaan aikaan 400 hehtaarin viljatila ei välttämättä pärjää.”
Orimattilalainen viljelijä ja MTK:n johtokunnan jäsen Aleksis Kyrö pohti maatalouden kohtalonkysymyksiä puhuessaan viikko sitten Suomalaisen Maaseudun tekijöille Maaseudun Tulevaisuuden toimituksessa.
Ruokajärjestelmään tarvitaan muutos, mutta kukaan ei pysty sanomaan, mikä olisi oikea suunta, Kyrö pohtii.
”Tavoitellaanko sitä, että meillä on tuhannen lehmän navetoita sadan kilometrin välein? Vai pitäisikö suosia pieniä tiloja ja pystyvätkö ne ruokkimaan meidät?”
”Epävarmuus aiheuttaa näköalattomuutta, kun ei ole selkeää päämäärää, mihin tähdätä. Eikä yhtä ainutta päämäärää varmaan voikaan valita.”
Kyrö on lukenut tarkkaan Irene ja Tuomas Kuhmosen Jyväskylän yliopistolle tekemää tutkimusta, jossa pohditaan maatalouden resilienssiä eli kykyä toimia muutostilanteissa. Erityisesti tutkimuksen ajatus regiimeistä eli tietyn organisoitumis- ja toimintatavan jaksoista kiinnostaa häntä.
Viimeksi kuluneen sadan vuoden aikana Suomen maataloudessa on ollut kolme regiimiä.
Esimodernin regiimin aikana 1919–1944 torpparit itsenäistyivät, syntyi 92 000 uutta itsenäistä tilaa, pantiin pystyyn tuontisuoja ja ruuan niukkuudesta kuljettiin ajoittaisiin ylijäämiin.
Seuraava, modernisaatioregiimi, ajoittui vuosiin 1945–1994. Sodan jälkeen siirtolaiset asutettiin ja syntyi 100 000 uutta tilaa. Omavaraisuuspolitiikka oli vahva ja maatalouden tuottavuus kasvoi uusien koneiden ja tuottavien fossiilipanosten myötä. Politiikasta tuli ristiriitaista, kun tuotantoa samaan aikaan tuettiin ja rajoitettiin.
1995 Suomessa alkoi globalisaatioregiimi, kun liityimme Euroopan Unioniin. Nyt menossa on keskittyminen ruokaketjun kaikissa osissa, erikoistuminen, elintarvikkeiden kauppataseen jatkuva heikkeneminen ja kannattavuusongelmat.
Tutkimuksen mukaan kasvun kantoaalto on aina lopulta muuttunut regiimin kaatavaksi hyökyaalloksi.
Kyrö toteaa, että jokaiseen regiimin vaihdokseen on liittynyt kriisi ja nälkä. Niin kävi hänen mukaansa myös 1990-luvulla, sillä ruokajonot kasvoivat valtaviksi.
Nyt edessä, kymmenen vuoden sisällä, on monen asiantuntijan mukaan taas regiimin vaihdos, Kyrö sanoo.
”Ajatus on sekä mielenkiintoinen että pelottava.”
Mennäänkö seuraavaksi ääritekniseen järjestelmään, jossa viljelijä istuu toimiston näyttöjen ääressä ohjaamassa traktoreita eikä äärimmillään pölyttäjiäkään tarvita, kun drooni hoitaa työn?
Kyrön itsensä mielestä Suomen pitää tähdätä ainakin elintarvikeviennin vahvistamiseen.
”Meidän vahvuutemme ovat ekologisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa kestävyydessä. Voisimme pyrkiä tuottamaan ruokaa viiden miljoonan ihmisen sijaan 7,5–8 miljoonalle ihmiselle, sellaisille, joilla on varaa maksaa siitä.”
”Epävarmuus aiheuttaa näköalattomuutta, kun ei ole selkeää päämäärää, mihin tähdätä.
Aleksis Kyrön ja hänen sisarensa tilalla on hevosia ja kasvintuotantoa. Kyrö ei sulje täysin pois sitä, että lypsylehmät joskus palaisivat tilalle. Kuva: Sanne KatainenMTK:n johtokunnan jäsenenä Kyrö on huolissaan siitä, mistä järjestöön saadaan uusi luottamushenkilösukupolvi.
”Aktiivitilat kasvavat ja tehostavat toimintaansa. Samalla kasvaa työtaakka. Arjesta ei ole irrotettavissa aikaa mihinkään muuhun kuin siihen, että saadaan tila pyörimään.”
”Asutuskeskusten lähellä toimivat 30 hehtaarin viljelijät taas eivät välttämättä edes miellä itseään viljelijöiksi. He ovat sähkömiehiä tai kaivinkoneurakoijia. Haluavatko he liittyä MTK:hon ja jos haluavat, miten heidän näkemyksensä sopivat yhteen päätoimisten kanssa?”
- Osaston luetuimmat
