Pintamaan näytteiden analyysin lisäksi kuparipitoisuudet on syytä tutkituttaa myös rehusta tekemällä kivennäis- ja hivenaineanalyysit. Kuva: Sanne Katainen
Kuparin puutosta on vaikea tunnistaa karjassa – lehmälle ilmestyvät ”silmälasit” oireena
Kuparin riittävän saannin turvaaminen edellyttää sekä peltomaan että rehun analysointia. Kuparin puutos muun muassa vaikeuttaa naudan tiinehtymistä.Tilaajalle
Takalon tilalla kuparin puutos kävi ilmi muutaman lehmän pigmenttimuutoksena, kertoo Hilja Raappana. Kuva on vuodelta 2021. Kuva: Kai TirkkonenSiikajokisella Takalon tilalla Hilja ja Markku Raappanan lypsykarjassa kuparipuutos havaittiin muutamasta lehmästä.
”Huomasin lehmien silmien ympärillä rinkulat ja karvassa pigmenttimuutosta. Myös lehmien tiinehtyvyydessä huomattiin ongelmia. Joitakin lehmiä jouduttiin siementämään kolmekin kertaa”, kertoo Hilja Raappana.
Takalon tilalla viljavuustutkimukset tehdään säännöllisesti ja säilörehusta otetaan näytteet kahden viikon välein. Näytteissä kupariarvot ovat muiden arvojen ohessa olleet tavoitelukemissa.
”Korkeatuottoisen karjan kohdalla korsirehun laadulla on iso merkitys. Jos siinä ilmenee ongelmia, se heijastuu monella tapaa eläimiin. Kuparin puutoksen taustalla oli vuoden 2023 olosuhteilta haastava kesä, rehu jäi liian märäksi eikä siinä ollut riittävästi säilöntäainetta. Ongelma huomattiin, kun rehu maistui lehmille huonosti”, kertoo Raappana.
Tilanteen korjaamiseksi lehmille ryhdyttiin antamaan tilakohtaisesti koostettua kivennäistä.
”Peltojen viljavuudesta on huolehdittu kalkitsemalla ja käyttämällä kuparipitoista lannoitetta. Vaikka näytteissä kuparin määrät ovat kohdallaan, se ei riitä kattamaan eläinten tarvetta”, Raappana toteaa.
Suomen peltomaassa kuparia on harvoin liikaa.
Kupari on kaikille eliöille tarpeellinen hivenaine. Maalajeista savimailla kuparipitoisuudet ovat keskimäärin 19 milligrammaa kilogrammassa, hiekka- ja moreenimailla noin 10.
”Hyvänä kuparipitoisuutena pidetään 15–60 milligrammaa kilogrammassa. Euroopassa pohjoisen nuorissa maannoksissa kuparipitoisuudet ovat yleisesti pienempiä kuin etelässä. Savimailla on luonnostaan paljon metalleja, mutta vain osa maan kuparista on kasveille käyttökelpoisessa muodossa”, selvittää erikoistutkija Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskuksesta.
Pintamaasta kupari poistuu kasvien käytön sekä muokkauksen ja eroosion myötä. Pintamaan näytteiden analyysi onkin ainut keino selvittää peltomaan kuparipitoisuudet.
”Kannustamme asiakkaita teetättämään myös rehuista kivennäis- ja hivenaineanalyysit. Rehun pitoisuudet menevät yleisesti käsi kädessä pellon ravinnetilanteen kanssa”, kertoo Venla Jokela Eurofins Viljavuuspalvelu oy:stä.
Lannoituksen tehokkuus riippuu siitä, kuinka hyvin kupari sitoutuu maaperään ja on kasvien saatavilla. Suomen peltomaassa kuparia on harvoin liikaa, toki paikallista vaihtelua ilmenee.
”Esimerkiksi turvemailla ja hyvin happamilla mailla kupari on usein vähemmän kasvien saatavilla. Myös pellon kalkitukseen tulee siis kiinnittää huomiota”, sanoo Jokela.
Tilattujen analyysien perusteella viljelijät kiinnittävät kupariarvoihin vaihtelevasti huomiota. Yleinen maatilojen haastava taloustilanne heijastuu myös tilattujen analyysien määrään.
”Vuodesta riippuen noin 20–60 prosenttia tehdyistä analyyseista sisältää kuparianalyysin. Hintaero niin sanotun perustutkimuksen ja laajempien, kuparin sisältävien analyysien välillä on pieni. Siinä kohtaa ei kannata säästää”, korostaa Jokela.
Karjassa kuparin puutosoireet ovat moninaisia, ne liittyvät vastustuskykyyn, hedelmällisyyden heikentymiseen ja luuston kehitykseen.
”Oireita voi olla vaikea tunnistaa, sillä puutosta ei perinteisistä veri- tai maitonäytteistä pystytä todentamaan. Selkein oire on pigmenttimuutokset, silmien ympärillä näkyvät renkaat ja tummien läikkien haalistuminen”, selvittää naudanrehujen kehityspäällikkö Satu Yrjänen Lantmännen Agrolta.
Myös Yrjänen suosittelee säilörehun hivenaineanalyysin tekemistä.
”Ruokintasuunnittelu on tasapainoisen ruokinnan perusta. Perusrehu on pohjana ja sitä täydennetään hivenaineilla”, Yrjänen sanoo.
Yrjäsen mukaan ravintoon lisätty kupari on naudoille välttämätöntä.
”Kuparin puutoksen taustalla voivat vaikuttaa monet syyt. Liiallinen rauta ja rikki estävät kuparin imeytymistä. Nauta voi saada niitä nurmeen joutuneen maa-aineksen mukana tai kaivovedestä.”
”Perinteisesti kivennäiset on annettu epäorgaanisessa muodossa, kuten kuparisulfaattina.”
Korkeatuottoisilla tiloilla huomiota kiinnitetään entistä enemmän myös hivenaineisiin, mutta tilakohtaisten kivennäis- ja hivenainelisien valinnoissa kupari puhuttaa KärkiAgrin toimitusjohtaja Juuso Kankaan mukaan enemmän lammastuotannossa. Siellä kuparilisän tarpeesta ollaan kahta mieltä.
”Nautatilojen ruokintaa suunniteltaessa kupari ei ole keskusteluissa ensimmäisenä esillä, mutta toki tiloilla mietitään myös hivenainestatuksia.”
Mikään taikapulveri kuparilisä ei ole, vaan vaikutus näkyy hitaasti, mainitsee Kangas. Kuparin imeytymisen kannalta oleellista on se, missä muodossa aine on.
”Orgaanisten hivenaineiden käyttö lisääntyy. Perinteisesti kivennäiset on annettu epäorgaanisessa muodossa, kuten kuparisulfaattina. Naudan ruuansulatuselimistössä niiden imeytyminen on kuitenkin epävarmaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
