Ilmakuivattua pässiä,suolattua valaan ihraa
”Parempaa lihaa ei olekaan”, kehuu maanviljelijä Jóannes Debess. Hän leikkaa siivun vajan katossa roikkuvasta lampaan takapäästä ja ojentaa maistiaisen.
Tummanpunainen liha tuntuu suussa hieman kostealta ja sitkeältä. Maku muistuttaa etäisesti palvilihaa, mutta ilman suolaa ja savua. Lopuksi suussa maistuu lähinnä pilaantuneelta.
Skerpikjøt, ilmakuivattu lammas, on färsaarelaisten suosikkiruokaa. Lähes kaikki saarilla tuotettava lammas teurastetaan tiloilla, kuivatetaan rakoseinäisissä vajoissa ja myydään suoraan kuluttajille.
Jokainen färsaarelainen syö tätä perinteisesti valmistettua lihaa keskimäärin 17 kiloa vuodessa.
Vain ravintoloihin ja kauppoihin myytävä liha on teurastettava virallisesti teurastamossa. Noin 2 000 kaikkiaan 70 000 teuraskaritsasta kulkee teurastamon kautta.
Tuoreena tai pakastettuna käytettävä lammas tuodaan ulkomailta.
Skerpikjøtin valmistustapa on hyvin vanha ja sopii paikalliseen ilmastoon eikä vaadi juuri säilytystilaa.
”Liha voi riippua vajassa lähes koko vuoden, vasta kesällä pakastamme sen, mitä vielä on jäljellä”, isäntä kertoo.
Ensimmäisenä syöväksi ”kypsyvät” kylkiluut, jouluna kaula on sopivaa keitettäväksi. Liha hupenee vähitellen vuoden mittaan.
Lampaan lisäksi perinteisiin herkkuihin lukeutuu valaan ihra, jota Debess on varastoinut edellisestä pyynnistä tynnyreihin suolaveteen.
Kannen alla kelluvat vaaleat kuutiot muistuttavat maultaan suolaista kalanmaksaöljyä.
Valasta saa osallistumalla pyyntiin, kun kutsu tulee. Lähes jokainen paikallinen mies on joskus ollut mukana valasjahdissa.
Jahtiin osallistuneet saavat aina osansa pallopäävalaista, joita metsästetään Färsaarten vesillä noin 500 vuodessa. Liha on tarkoitettu vain omaan käyttöön, sitä ei saa myydä.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
