Ayrshire-rotuinen Adalmina on liikkeiltään rauhallinen, mutta hermostuessaan kilpakaveriaan äkäisempi. Enni Hannulan käsittelyssä vasikka on tyyni. Kuva: Taneli LaineElimäkiHelmi, Enni ja vasikat matkustavat kisoihin yli 500 kilometriä ‒ ”Jos mä voitan, niin hän lopettaa”
Apulonkeroa ja Adalminaa on valmisteltu kisoihin oman koulutyön ohessa.TilaajalleFarmarin Junior Showmanship -kilpailuissa arvioidaan nuorten osallistujien taitoja vasikoiden käsittelyssä. Kilpailuun saavutaan kaukaakin Suomesta, ja usein omat naudat mukana.
Kymenlaakson Elimäellä, Hämeenkylän Hannulassa koitokseen valmistaudutaan kotipihalla. Maitotilan siskokset Helmi Hannula, 15, ja Enni Hannula, 16, osallistuvat kilpailuun omien vasikoidensa kanssa.
Helmi (vasemmalla) ja Enni Hannulan kilpailuun lähtö on ennen kaikkea Helmin harrastuneisuuden ansiota. Kuva: Taneli LaineSisarusten välinen kilpa-asetelma ei osallistujia paina, vaikka hyväntuulisia uhkauksia onkin annettu.
”Helmi sanoi, että jos mä voitan, niin hän lopettaa”, Enni kertoo.
Harrastuksen kerrotaan virinneen Helmin innostuksesta. Hän on viime vuosina ehtinyt osallistua useampaan tapahtumaan, tähän asti muiden vasikoita kilpakehällä taluttaen. Enni puolestaan kokeili kilpailua viimeksi lapsuuden leirikesinä, mutta lähtee nyt mukaan nuoremman siskonsa vanavedessä.
Holstein-rotuinen Apulonkero on persoonallinen mutta suoraselkäinen yksilö, Helmi kertoo. Kuva: Taneli LaineHelmi vastaa päivittäisestä harjoittelusta kotona. Helsingissä lukiota käyvä Enni osallistuu valmisteluihin silloin kun koulusta kotiin ehtii ‒ useammin kuin voisi luulla.
”Ei siellä Helsingissä ole niin mielekästä tekemistä”, lukiolainen lataa.
”Valinta tehtiin rakenteen ja iän perusteella. Pitää olla sopivan ikäinen, ei liian iso eikä liian pieni.”
Kalajoelle Hannulan perhe ottaa mukaan kaksi viime syksynä syntynyttä vasikkaa: holstein-rotuisen Apulonkeron ja ayrshire Adalminan. Eläimet on valittu tarkkaan.
”Valinta tehtiin rakenteen ja iän perusteella. Pitää olla sopivan ikäinen, ei liian iso eikä liian pieni”, Helmi luettelee.
Vasikoiden käsiteltävyydessä ja luonteessa on eroja, jotka korostuvat harjoittelussa. Holsteinia kuvataan vilkkaaksi persoonaksi, joka tylsistyy helposti. Ayrshire on perusluonteeltaan rauhallisempi, mutta hermostuessaan äkäisempi.
Jussi Hannulan mukaan ruskeakarvainen Adalmina seuraa tyttäriä tottuneen rauhallisesti.
”Mutta minulle se alkaa nopeasti puhisemaan”, isä-Jussi toteaa huvittuneena.
Vilkas mutta lempeä Apulonkero maistaa käsittelijäänsä tämän tästä. Kuva: Taneli LaineEtenkin mustavalkoinen Apulonkero on tehnyt vaikutuksen esiintymisellään, vaikka vilkasluonteisen vasikan kanssa ollaan joskus kädet täynnä ja ranteet märkänä.
”Apulonkero tahtoo nuolla käsittelijänsä puhtaaksi käsivarsia myöten. Emä on ihan samanlainen, joten se taitaa olla geeneissä”, Enni kuvailee.
”Se on vähän semmoinen puuhapete, joka osaa vapauttaa itsensä ja kaverinkin, jos käsittelijän huomio herpaantuu.”
”Se on vähän semmoinen puuhapete, joka osaa vapauttaa itsensä ja kaverinkin, jos käsittelijän huomio herpaantuu.”
Mallikelpoinen kisaaja osaa katsoa kameraan. Korvamerkkien tunnukset on peitetty kuvankäsittelyssä. Kuva: Taneli LaineKilpailuun harjoitellaan kotitilan pihalla. Vasikoita talutetaan edestakaisin, pysäytetään ja asetellaan paikalleen niin, että ne seisoisivat kehässä komeina. Myös toimittajan läsnäolo ja valokuvaus valmistavat niitä tuomarin eteen.
”Pitää koko ajan havainnoida eläintä ja huomioida sekin, mitä tuomari pyytää. Jos jää omiin ajatuksiinsa, voi mennä jotain ohi”, Helmi sanoo.
Kisakelpoista kävelyä harjoitellaan kodin piirissä. Kuva: Taneli LaineVaikka vasikan mielessä toisinaan vielä on epäilyksiä kävelysuunnasta, ulkopuolisen silmiin käsittely näyttää jo erinomaiselta.
Junior Showmanship -kilpailussa arvostellaankin ennen kaikkea käsittelijää. Tuomari seuraa, miten kilpailija liikuttaa eläintä, miten eläin saadaan pysähtymään oikein ja kuinka hyvin esittäjä hallitsee tilanteen. Aiemmissa kisoissa osallistujien on käsketty jopa vaihtaa vasikoita keskenään.
”Kuulemma pitää osata näyttää itsekin siltä, että nauttii tilanteesta”, Enni naurahtaa.
Apulonkero on rauhallinen harjattava, mutta luonteeltaan vilkas. Jos huomio herpaantuu, saattaa vasikka vapauttaa itsensä ja jopa kaverin mukaan. Kuva: Taneli LaineVaikka nuoret käsittelijät pisteytetään paremmuusjärjestykseen, ei palkintosijoista käydä kovaa kilpailua. Kisakonkari Helmin mukaan tunnelma on rento, ja kaikki osallistujat kannustavat toisiaan.
Vielä ennen messupäivää on vasikat valmisteltava lähtöön. Pesu tehdään edellisenä päivänä, jotta karva pysyy puhtaana tapahtumaan asti.
Selkälinja harjataan pystyyn, jotta se vaikuttaisi entistä suoremmalta. Kuva: Taneli LainePesun jälkeen ulkonäköä vielä kaunistetaan klippaamalla ja harjaamalla. Karvaa muotoillaan niin, että eläimen rakenne korostuu ja selkälinja näyttää tasaiselta.
Hannulasta näyttelypaikalle kertyy lähes 500 kilometriä, mutta matkaan lähdetään hyvillä mielin.
”Mennään katsomaan, onko hauskaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
