Tanskan sikaloissa enemmän lääkityksiä ja vähemmän tilaa kuin Suomessa

Tanskassa sianlihan tuotannon tehokkuus on huipussaan, mutta Suomessa possulla on oikeasti parempi olla, toteaa MTK:n asiantuntija eläinlääkäri Jenni Kiilholma.

Hänen mukaansa Tanskan tuotantotavat ovat moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna lähellä Suomea, mutta eivät millään mittapuulla Suomen tasolla.

Esimerkiksi Kiilholma nostaa antibioottien käytön. Tanskassa sikoja joudutaan lääkitsemään selvästi enemmän, sillä tautitilanne on huonompi kuin Suomessa. Tämä lisää antibiooteille resistenttien bakteerien riskiä.

Tanskassa ei myöskään ole samanlaista valtakunnallista salmonellaohjelmaa eikä salmonellan esiintymistä valvota yhtä tarkasti kuin Suomessa.

”Kotimaisissa raaka-aineissa valvonta on tiukkaa, ja harvoin pääsee eteenpäin mitään, missä on riskiä.”

Muitakin eroja maiden sikatuotannossa on.

”Yhä vaikka kuinka, vaikka Tanskassa mennäänkin koko ajan eteenpäin ja tuotanto on selvästi lähempänä suomalaista tapaa kuin vaikka Saksassa tai Espanjassa”, toteaa sikojen hyvinvointia edistävän kansainvälisen WelFarmers-hankkeen Suomen projektipäällikkö Taru Antikainen.

Hän on itsekin sikalan omistaja ja juuri vieraillut tanskalaisilla sikatiloilla European Pig Producersin (EPP) johtokunnan kokouksen yhteydessä. Antikainen on EPP:n varapuheenjohtaja ja Suomen osaston puheenjohtaja.

Suurimpia eroja Suomen ja Tanskan sikatuotannossa ovat Antikaisen mukaan saparoiden leikkaaminen, kasvatustiheys ja sikalan lattiamateriaali.

Suomessa saparoita ei leikata, Tanskassa taas ne saa katkaista puolivälistä. Tanskassa sikoja kasvatetaan tiheämmin kuin Suomessa, ja karsinoissa käytetään lähinnä täysritilää. Suomessa sioilla on aina kiinteä makuualue.

Erilaisen ruokintatavan vuoksi siat eivät Tanskassa yleensä pysty syömään kaikki yhtä aikaa, mitä Suomessa pidetään tärkeänä, sillä sika on perhe-eläin.

Myös Suomessa nopeasti yleistyvä emakoiden vapaaporsitus etenee Tanskassa hitaammin. Antikaisen mukaan sen osuus porsituksista on Suomessa 40 prosenttia ja Tanskassa vasta neljä prosenttia.

Antikainen pitää isona ongelmana S-ryhmän valikoiman painottamista kaupan merkkeihin niin, ettei lihatalo saa omia tuotteitaan hyllyyn.

”Kuluttajilla pitäisi olla aito mahdollisuus valita ja kilpailutilanteen olla reilu. Kaupan merkit myös kilpailutetaan aivan eri tavalla.”

Jenni Kiilholma toivoo, että kuluttajat muistaisivat tiukassakin taloudellisessa tilanteessa, mistä johtuu, että suomalainen tuote maksaa hieman enemmän.

”Jos esimerkiksi sikojen hännät vaikuttavat ostopäätökseen.”