Eläinsuojelutapauksista kertomiseen liittyy iso vastuu

Eläinten huono kohtelu on väärin ja siihen pitää puuttua valvonnan toimenpiteillä, jos ongelmat eivät neuvomalla korjaannu. Tätä tuskin kukaan kiistää.

Navetan tai sikalan huonon tilanteen taustalla on kuitenkin hyvin usein ihminen tai ihmisiä, jotka eivät voi hyvin.

Se, että tietopyynnön kautta luovutetaan kattava raportti tilan valvontakäynnistä, ja sen yksityiskohdilla retostellaan maakunnan lehdessä, ei paranna eläinten oloja millään tavalla.

Aiheella mässäilevä uutinen tuo ehkä medialle lukijoita, mutta onko se oikea hinta siitä, että pahimmillaan sivulliset, kuten perheen lapset, joutuvat kärsimään tilanteesta?

Ruokaviraston Anne Woivalin on asian ytimessä todetessaan, että kaikki tieto ei kuulu kaikille, etenkään keskeneräisenä.

Olisi aivan riittävää uutisoida eläinsuojeluvalvontatapausten lopputulos sitten, kun oikeus on asiat käsitellyt ja päätöksen tehnyt. Osassa kunnista linja on, ettei tietoja aiemmin luovutetakaan, mutta kuntien välillä on isoja eroja.

Olennaista olisi niin viranomaisten kuin median edustajienkin muistaa myös valvonnan kohteiden oikeusturva. Heilläkin sellainen on, kuten Woivalin osuvasti muistuttaa.

Täsmennys kommenttiin 16.4. klo 17.15.

Kuntien erilaisi linjauksia selvempi muotoilu olisi, että kunnissa tulkitaan julkisuuslakia eri tavoin, eli perusteita tietojen salaamiseen etsitään toisissa aktiivisemmin kuin toisissa.