Toukokuun lopun hellepäivänä Anne Oivaranta sai osansa Sallien suihkusta. Vieressä Can-Can odottaa vuoroaan. Kaikkiaan Knuuttilan maitotilalta lähtee Farmariin kuusi nautaa. Kuva: Marja SeppäläKouvolaMaitotilan tähdet valmiina kehään
Farmari-maatalousnäyttelyyn osallistuvat naudat ovat Knuuttilan maitotilan ylpeys. Eläinten pesu ja trimmaus ovat tärkeä osa valmistautumista mutta vain jäävuoren huippu. Tärkeintä on pitkäjänteinen jalostustyö ja eläinten hyvinvointi.TilaajalleVesi roiskuu ympäriinsä ja Sallie seisoo tyytyväisenä silmät puoli ummessa. Vieressä Can-Can tönii läpimärkää Anne Oivarantaa siihen tyyliin, että toivottaisi itsekin tervetulleeksi suihkun hellepäivän virkistykseksi.
Seisomme Knuuttilan maitotilan pihamaalla Kouvolassa. Oivaranta puunaa Sallieta ja Can-Cania, jotka ovat lähdössä Farmari-maatalousnäyttelyyn Seinäjoelle.
”Tämä on kiireisin aika vuodesta. Juuri saatin kylvöt tehtyä, rehunteko painaa päälle ja osa laidunaidoistakin on vielä tekemättä”, kertoo Anne Oivarannan puoliso Jani Oivaranta.
Kiireen keskellä pitää kuitenkin löytyä aikaa valmistella eläimiä näyttelyyn. Se ei ole ihan pikkujuttu.
Knuuttilasta lähtee kuusi nautaa Farmariin.
Yksi lähtijöistä on Vanhatalon Ubrea-Sallie, vähän yli kaksivuotias holstein. Toukokuun lopulla se poiki ensimmäisen kerran.
Farmariin suuntaa myös Knuuttila dairy farm Can-Can, noin puolitoistavuotias ayrshirehieho.
Oman tilan kasvatteja ovat myös puolivuotias ayrshire Sidekick Vienna sekä Oivarantojen silmäterä, holsteinrotuinen Show Time White Beauty, joka syntyi viime vuoden lopussa.
Sallie on näyttelykonkari, Farmarista tulee sen uran neljäs näyttely. Menestystä Farmarista on lupa odottaa, koska aikaisemmissa näyttelyissä Sallie on aina ollut luokkansa paras.
”Sallie ostettiin meille nimen omaan näyttelyeläimeksi ja lisäksi parantamaan oman karjan perinnöllistä tasoa”, Jani Oivaranta kertoo. Salliesta on huuhdottu 11 sukupuolilajiteltua alkiota, joista tähän mennessä on syntynyt kolme vasikkaa.
Anne ja Jani Oivarannan Sallie on näyttelykonkari: Farmari on sen uran neljäs näyttely. Kuva: Marja SeppäläCan-Can on sekin käynyt aikaisemmin näyttelyssä. Sarka-messuilta tuomisina oli oman luokan toinen sija.
Viennalle ja Beautylle Farmari on ensimmäinen näyttely.
”Sallie ostettiin meille nimen omaan näyttelyeläimeksi ja lisäksi parantamaan oman karjan perinnöllistä tasoa.” Jani Oivaranta
Beauty ei ole ihan mikä tahansa lehmävasikka.
”Siitä näki jo pariviikkoisena, että se on erityinen”, Jani Oivaranta kuvailee kertoo.
Sen isä Jakobs Showtime on aikakautensa maailman parhaan holsteinlehmän Erbacres Snapple Shakiran poika. Beauty puolestaan on sonnin ensimmäinen tytär Suomessa.
Sonnin sperma-annokset tulivat Suomeen yksityistuontina Faban kautta. Showtimen annoksia tuli kahdelle tilalle, joista Knuuttila on toinen.
Beauty harjoittelee ahkerasti Anne Oivarannan kanssa, jotta näyttelyssä kaikki menisi nappiin. Kuva: Marja SeppäläAika näyttää, tuleeko jälkeläisistä Shakiran veroisia voittajia.
Näyttelyitä ajatellen Beauty on omistajiensa mukaan luonnonlahjakkuus. Kun sitä talutetaan kotitilan pihalla valokuvia varten, neiti astelee kuin vanha tekijä ikään. Todellisuudessa sitä on ennen MT:n vierailua talutettu vain pari kertaa.
”Askeleen pitää olla rento ja rauhallinen ja liikkeiden täytyy näyttää luonnollisilta”, Jani Oivaranta selittää.
Näyttelyissä taluttaja kulkee rauhallisesti takaperin, ei eläimen rinnalla. Tämä pitää muistaa näyttelyeläinten siirroissa kotioloissa, Anne Oivaranta lisää. Jos niitä kotona talutetaan sivulla kävellen, eläin unohtaa, että areenoilla kuljetaan toisella tapaa.
”Askeleen pitää olla rento ja rauhallinen ja liikkeiden täytyy näyttää luonnollisilta.” Jani Oivaranta
Näyttelyissä naudan pitää osata myös seisoa paikoillaan ja oikeassa asennossa. Näin tuomari näkee eläimen rakenteen parhaiten. Jalkojen on oltava vierekkäin ja pään riittävän korkealla, jotta selkälinja on mahdollisimman suora.
Näyttelyissä taluttaja kulkee rauhallisesti takaperin, ei eläimen rinnalla, Jani Oivaranta selittää. Kuva: Marja SeppäläBeauty seisahtuu kiltisti, mutta ympärillä hyörivät kärpäset ja kuvaaja vievät mielenkiinnon tämän tästä. Juuri, kun kaikki neljä jalkaa ovat hienosti rinnakkain ja kuvaajalla sormi laukaisimella, Beauty heilauttaa jalkaansa ja kääntää takapuoltaan piirun verran sivuun. Poseeraaminen on aloitettava alusta.
Näyttelyissä tilanne on vielä kotipihaa vaativampi, kun ympärillä on paljon uusia ihmisiä, vieraita eläimiä ja musiikki soi taustalla. Beauty kuitenkin nykäisee Anne Oivarantaa lempeästi kuin sanoen, että kyllä mä tän opin Farmariin mennessä.
Karvat ajetaan monta kertaa ennen h-hetkeä Seinäjoella. Kuva: Marja SeppäläOikeanlainen askellus ja paikoillaan seisominen eivät vielä riitä. Näyttelyä varten naudat pestään monta kertaa. Noin kuukautta ennen Seinäjoelle lähtöä sorkkahoitaja tulee tilalle ”viimeistelemään manikyyrin”.
Jokaisen pesun jälkeen karva ajetaan lyhyeksi. Toimenpide on Salliesta ilmeisen mieleinen, se sulkee silmänsä Anne Oivarannan trimmatessa.
Viennan ja Beautyn karvat jätetään ajamatta mahan kohdalta. Näin korostetaan nuoren eläimen rungon kapasiteettia, Jani Oivaranta selittää. Can-Canin ja Sallien karvat sen sijaan ajetaan vatsan kohdalta ja utareesta, jotta utareen kiinnitys ja rakenne näkyvät selvästi.
Viimeiset pesut ja trimmaukset tehdään vasta Seinäjoella. Kaikkien näyttelyyn lähtevien nautojen selkään jätetään kaistale ajamatonta karvaa. Se pestään, karvat föönataan pystyyn ja trimmataan Farmarissa. Näin saadaan mahdollisimman viivasuora selkälinja.
Täydellinen asento ei onnistu, jos sitä ei harjoitella. Jalkojen on oltava lähekkäin ja pään riittävän korkealla, selittävät Anne ja Jani Oivaranta. Kuva: Marja SeppäläJani Oivarannan avuksi Farmariin lähtevät Annen täti ja tämän tytär. Anne jää pyörittämään tilan arkea.
Lähtöpäivä on tiistai, kun näyttely aukeaa torstaina. Näin eläimille jää aikaa totutella uuden paikan rutiineihin ja rehuihin ennen näyttelykehään astumista.
Kotitilalle palataan myöhään lauantaina näyttelyn sulkeuduttua. Nähtäväksi jää, miten Beauty sopeutuu kotioloihin lekoteltuaan näyttelyn prinsessapedeillä monta päivää, Anne Oivaranta nauraa.
Knuuttilan karjaa on nähty myös Sarka-messuilla ja Okrassa.
Mikä saa kiireiset maidontuottajat näkemään paljon vaivaa muutaman näyttelypäivän tähden?
”Perimmäinen syy ovat ihmiset, kohtaamiset ovat se juttu. Samaa tunnelmaa ei ole missään muualla”, Jani Oivaranta sanoo. Näyttelyihin karjaa tuovat pääsääntöisesti samat tilat vuodesta toiseen ja keskinäinen yhteishenki on luja.
”Toinen tärkeä syy on itsensä haastaminen karjankasvattajana ja -jalostajana.” Näyttelyissä ovat esillä Suomen hienoimmat eläimet kasvattajineen ja omistajineen. On tärkeää päästä vertaamaan omia saavutuksia ja keskustelemaan kokemuksistaan muiden karjaihmisten kanssa, Jani Oivaranta jatkaa.
Hännän takut selvitetään tarkasti, jotta eläin on edustavimmillaan tuomarin silmien alla. Kuva: Marja Seppälä”Hyvärakenteinen lehmä on kestävä ja terve, mikä on perusedellytys sen hyvinvoinnille.” Jani Oivaranta
Jani Oivaranta tunnustaa olevansa karjaihminen henkeen ja vereen. Erityinen mielenkiinnonkohde on jalostus. Hänen mielestään lehmää pitäisi ajatella kokonaisuutena eikä eriyttää hyvää rakennetta hyvästä tuotoksesta.
”Maidon tuottamien on lehmälle fyysisesti ja fysiologisesti rankkaa. Hyvärakenteinen lehmä on kestävä ja terve, mikä on perusedellytys sen hyvinvoinnille.”
Kun rakenne, kuten utare ja jalat, ovat kunnossa, lehmä jaksaa lypsää monta kautta. Tämä on taloudellisesti järkevää, koska esimerkiksi uusia eläimiä tarvitaan karjaan harvemmin. Vasikan kasvattaminen lypsäväksi lehmäksi on kallista, Jani Oivaranta sanoo.
Vaikka nyt puhutaan taloudellisuudesta ja tehokkuudesta, Oivaranta kavahtaa sanaa tehotuotanto. Hänestä sitä sanaa ei voi yhdistää suomalaiseen maidontuotantoon edes maamme suurimmista karjoista puhuttaessa.
”Lehmä on yksilö isoissakin karjoissa. Eikä maidontuotanto ole hyvärakenteiselle lehmälle rasite, kun sille luodaan puitteet, jossa se voi hyvin”, Jani Oivaranta painottaa.
”Hyvällä johtamisella on tuotokseen enemmän vaikutusta kuin perinnöllisyydellä. Keskipoikimakertaa nostamalla nousee myös tuotos. Eläinten kestävyyteen vaikuttamalla saa sekä tuotosta että kannattavuutta lisää.”
Jalkojen oikea ei joka kerta löydy yhtä helposti. Kuva: Marja SeppäläNäyttelyihin osallistuminen vaatii ajan lisäksi rahaa.
Suurin kustannuserä on eläinten kuljetus. Knuuttilan luottoyritys on kantahämäläinen Lopen Mulli Exress.
Eläimet on testattava tiettyjen eläintautien varalta ennen näyttelyä, sillä vain terveet ovat tervetulleita.
Näytteiden tutkituttaminen maksaa useita satoja euroa, Jani Oivaranta kertoo. Kolikolla on onneksi kääntöpuoli: tiukkojen vaatimusten ansiosta eläintauteja ei tarvitse näyttelyiden takia pelätä. ”Kyllä ne [eläintaudit] tulevat jostain muualta.”
Show Time White Beauty osaa seistä hienosti ja esittää näin parhaita puoliaan yhdessä Jani Oivarannan kanssa. Kuva: Marja SeppäläKarjanäyttelyt ja niihin valmistautuminen ovat Oivarannan mielestä oiva tapa saada nuoria innostumaan maataloudesta. Myönteiset ja iloiset kokemukset ovat samanhenkisten ihmisten parissa saattavat innostaa jonkun ryhtymään maatalousyrittäjäksi.
”Kasvatetaan jatkajia maatiloille, eivät ne itsestään synny. Luodaan mahdollisuuksia ja onnistumisia perustaksi sille, että nuori voi halutessaan kasvaa karjaihmiseksi.”
Lisäksi siinä missä eläimet oppivat käsittelyyn, nuoret oppivat käsittelemään eläimiä oikein ja lukemaan niiden käytöstä. Oikeanlainen ”karjasilmä” on yksi tuottajan tärkeimmistä ammattitaidon mittareista.
”Hyvärakenteinen lehmä on kestävä ja terve, mikä on perusedellytys sen hyvinvoinnille.” Jani Oivaranta
Oivarantojen halu jatkaa maidontuotantoa on kova, vaikka ajat ovat vaikeat. Maidontuotannon kannattavuus ei ole paras mahdollinen ja samaan aikaan tuotantopanosten hinnat nousevat.
Suunnitelmissa on laajentaa tuotantoa joko rakennuttamalla yhden robotin pihatto tai kenties ostamalla sopiva tilakokonaisuus joltain lypsykarjanpidon lopettavalta, Jani Oivaranta kertoo.
Aika näyttää, kumpi vaihtoehto toteutuu.
Knuuttilan maitotila
Knuuttilan maitotilaa Kouvolassa pitävät Anne ja Jani Oivaranta. Tila ollut heillä vuodesta 2016.
Vajaa 30 lehmää. Valtarotuina holstein ja ayrshire. Lisäksi länsisuomenkarjaa ja brown swiss -rotua.
Jalostuksen pääpaino on rakenteessa.
Viime vuonna lehmien energiakorjattu maitomäärä (EKM) oli 12 376 kiloa. Tähän mennessä paras tuotosvuosi oli 2022 tuotoksella 12 898 EKM
Yli kaksi kertaa poikineet holsteinlehmät lypsävät keskimäärin 16 500 EKM.
EKM huomioi maitokilojen lisäksi myös maidon valkuais-, rasva- ja laktoosipitoisuudet, jolloin eläinten tuotos saadaan näiden suhteen vertailukelpoiseksi keskenään.
Viljelyssä noin 70 hehtaaria peltoa. Tuotetaan pääasiassa nurmea. Säilörehu tehdään paaleihin.
Farmari-maatalousnäyttely Seinäjoella 4.–6. heinäkuuta.
- Osaston luetuimmat
