Taiwan haluaa tietää, montako takapihasikalaa Suomessa on – lihan vientisopimusten avaaminen ja ylläpito vaativat valtavasti viranomaistyötä

Harva tulee ajatelleeksi, miten paljon viranomaistyötä vaaditaan, jotta lihan vienti tiettyihin maihin saadaan avattua ja vientilupia ylläpidettyä.

Yksi esimerkki on Ruokavirastossa parhaillaan oleva selvitys, jossa listataan muun muassa, miten paljon Suomessa on takapihasikaloita.

Selvitystä tehdään Taiwanin pyynnöstä. Se on osa isompaa selvityskokonaisuutta.

Pieniä takapihasikaloita on maailmalla monessa maassa, mutta Suomessa ei ole määritelty tällaista sikalakategoriaa, asiantuntija Ulla Ollila Ruokaviraston vientijaostosta kertoo.

Suomessa on pitopaikkoja, jotka pitävät esimerkiksi harraste- tai seuraeläinsikoja tai tuottavat lihaa paikalliseen myyntiin. Ne voitaneen määritellä takapihasikaloiksi. Nämäkin eläimet ovat Ruokaviraston rekisterissä.

”Taiwaniin on viety sianlihaa jo pitkään. Nyt he ovat tiukentaneet vaatimuksiaan”, Ollila kertoo.

”Taiwan voi tunnustaa tämän selvityksen perusteella Suomen vapauden klassisesta sikarutosta. Nykyisten laitosten viennin jatko ja uusien laitosten hyväksyminen vientiin riippuu siitä, että vastaamme kyselyyn ajoissa. Jos vastaus myöhästyy, vienti voi mennä katkolle.”

Kysely liittyy afrikkalaisen sikaruton sukulaiseen, klassiseen sikaruttoon. Taiwanilaiset haluavat selvittää kaikki siihen liittyvät riskit, vaikka tautia ei ole Suomessa esiintynyt koko itsenäisyyden aikana eikä sitä juurikaan esiinny koko Euroopassa.

”On aikamoinen ponnistus tehdä laaja selvitys liittyen tautiin, jota meillä ei ole”, Ollila sanoo.

Suurin viranomaistyö liittyy siihen, kun lihan vienti avataan johonkin maahan ensimmäistä kertaa. Ollila muistelee, että sianlihan viennin avaaminen Kiinaan oli noin kymmenen vuoden prosessi.

Näissä tapauksissa on tehtävä laajoja selvityksiä, jotka liittyvät muun muassa Suomen eläintautitilanteeseen ja laitosten valvontaan. Usein halutaan tietää jopa henkilömäärä, joka osallistuu tietynlaiseen valvontaan.

Joskus prosessit etenevät, toisinaan ne jäävät roikkumaan, kun selvitystä pyytänyt maa ei reagoikaan vastaukseen.

Kun vientilupa on saatu, laakereillaan ei voi jäädä lepäämään. Esimerkiksi Kiinan viennin ylläpito vaatii laitosten normaalin valvonnan lisäksi erikseen Ruokaviraston vientijaoston tekemiä valvontakäyntejä. Lisäksi kiinalaiset käyvät itse tarkastamassa laitoksia uudestaan.

Ruokaviraston vientijaostossa on kymmenen asiantuntijaa, joista suuri osa osallistuu kyselyihin vastaamiseen ja markkinoillepääsyprojekteihin.