

Luonnonvarakeskuksessa on tutkittu kunnittain kuinka suuri osa vesistöön päätyneistä ravinteista kulkeutuu Itämereen. Aiempaa tarkemman arviointimenetelmän visualisoinnissa itäiseen Suomeen syntyy muusta maasta poikkeava väritys.
”Tumma väri kertoo, että kyseisen alueen vesistöihin päätyneestä typestä ja fosforista pidättyy suurin osa alapuolisiin vesistöihin. Ylä-Savon pohjoisimmissa kunnissa peräti 95–96 prosenttia fosforista ja typestä 84–87 prosenttia pidättyy ennen Itämerta”, toteaa tutkija Elina Karimaa.
Suurimmat pidättymisprosentit ovat Iisalmen, Lapinlahden, Sonkajärven ja Vieremän kunnissa.

Karimaa korostaa, etteivät arviot pidättymisestä kuvaa sitä kuinka suuri osa pelloille levitettävistä ravinteista karkaa vesistöihin vaan sitä, kuinka veteen jo joutuneet ravinteet kulkeutuvat.
”Osa ravinteista sitoutuu matkalla sisävesiin ja voi taas aiheuttaa siellä ongelmia. Visualisoinnista voidaan kuitenkin todeta, että ainakaan Ylä-Savon pohjoisosien pelloilta huuhtoutuvat ravinteet eivät juurikaan rehevöitä Itämerta.”
Typpi aiheuttaa rehevöitymistä erityisesti Itämeressä, fosfori sekä Itämeressä että sisävesissä.
Karimaa toteaa, että suurten Itämereen laskevien jokien ravinteista Itämereen sen sijaan kulkeutuu liki sata prosenttia.
On myös huomattava, että Ylä-Savossakin karja voi syödä lähempänä rannikkoa viljeltyä rehua, jonka kasvattaminen rehevöittää Itämerta.
”Ainakaan Ylä-Savon pohjoisosien pelloilta huuhtoutuvat ravinteet eivät juurikaan rehevöitä Itämerta.”
Luonnonvarakeskuksen projektissa tutkitaan myös luomu- ja tavanomaisesti tuotettujen viljelykasvien rehevöittäviä vaikutuksia. Työssä arvioidaan pelloilta tulevia ravinnepäästöjä hiljattain päivitetyillä typen ja fosforin huuhtoumamalleilla.
Kuntakohtaisten ravinteiden pidättymistietojen avulla saadaan arvioitua ravinnehuuhtoumien rehevöittävät vaikutukset erikseen sisävesissä ja Itämeressä.
Kuntakohtainen vertailu ei ole toistaiseksi saatavilla julkisesti.