EU antaa lannoitteille ja niiden raaka-aineille helpotusta ensi vuoden alussa käyttöön otettavassa hiilirajamekanismissa.
Komissio julkaisi keskiviikkona päivitetyn version mekanismin säännöistä.
Hiilitullinakin puhuttu järjestelmä koskee EU:n ulkopuolista rauta-, teräs-, betoni-, alumiini-, lannoite- ja vetyteollisuutta.
Maahantuojien on maksettava näistä tuotteista tulli, joka on lähtökohtaisesti yhtä suuri kuin eurooppalaisten valmistajien maksamat päästöoikeusmaksut.
Jos tuojalla ei ole tarkkaa tietoa tuotteen päästöistä, hiilitullit perustuvat viitearvoihin. Odotus on, että ensi vuonna toimitaan pääosin viitearvojen pohjalta, koska luotettavaa tietoa todellisista päästöistä on vähän.
Viitearvon päälle tulee lisäksi korotus.
Lannoitteita koskeva helpotus tulee tähän korotukseen. Lannoitteilla korotus on vuosien 2026–2028 ajan yksi prosentti, kertoo erityisasiantuntija Katja Tuokko työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Muilla tuotteilla korotus on 10 prosenttia vuonna 2026, 20 prosenttia vuonna 2027 ja 30 prosenttia vuonna 2028.
Osa jäsenmaista oli vaatinut korotuksen painamista lannoitteilla pyöreäksi nollaksi, mutta komissio oli pitänyt kiinni siitä, että jonkinlainen korotus säilyy, Tuokko kertoo.
Huolena jäsenmaissa on maatalouden kustannusten nousu lannoitteiden hiilitullien myötä.
”Esimerkiksi Venäjältä tuotavalle ammoniakille alustava arvio viitearvon kustannuspaineesta on 60 euroa tonnilta.”
Vaikka korotus jää lannoitteilla huomattavasti muita tuotteita pienemmäksi, hiilirajamekanismi tuo nousupainetta lannoitteiden hintoihin viitearvojen pysyessä.
”Esimerkiksi Venäjältä tuotavalle ammoniakille alustava arvio viitearvon kustannuspaineesta on 60 euroa tonnilta”, Tuokko sanoo.
”Ammoniakin maailmanmarkkinahinta on noin 400 euroa tonnilta. 60 euroa on siihen merkittävä lisä.”
Sitä ei vielä tiedetä, miten lannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuojien kohtaamat hintojen korotuspaineet tulevat näkymään viljelijöiden lannoitelaskuissa.
”Kuinka myyjät siirtävät korotuspainetta viljelijöiden kohtaamiin hintoihin on markkinakysymys”, Tuokko toteaa.
Ajan kanssa viitearvoihin tulee muutoksia, kun järjestelmä kehittyy.
Toiveena myös on, että tuojat pystyisivät raportoimaan tuotteiden todelliset päästöt. Jos ne ovat viitearvoja pienemmät, tullimaksu pienenee.
Raportoidut päästöt täytyy todentaa. Tuokko kertoo, että tällaisia todentajia on vasta vähän, mikä voi aluksi hidastaa raportointia.