Emma Erkkilää on aina kiinnostanut ruoka ja ruuantuotanto. Nykyään hän työskentelee maatalouslomittajana. Kuva: Esko Keski-VähäläLohtaja (Kokkola)”Riittää, kun tiedän oven, josta mennä sisään” – näin Suomen onnellisin lomittaja Emma löysi kutsumuksensa
Työn merkityksellisyys ja kyky sopeutua uusiin tilanteisiin ovat johtaneet Emma Erkkilän alkutuotannon poluille kotimaassa ja ulkomailla.TilaajalleLohtajalainen Emma Erkkilä, 30, irtisanoutui viime syksynä pitkäaikaisesta työstään ja ryhtyi maatalouslomittajaksi. Hän kuvailee itseään somessa kenties Suomen onnellisimmaksi lomittajaksi.
Kiinnostus ruokaa kohtaan alkoi jo lapsena. Maatilaa ei vanhemmilla ollut, mutta sukulaisilla oli. Siellä alan työt tulivat tutuksi.
”Ruuantuotanto on aina kiinnostanut. Lapsena viljelin kurkkuja ja kurpitsoja. Maatalousalan perustutkinnon jälkeen tein vähän aikaa karja- ja perunatilalla töitä ennen kuin lähdin agrologin opintoihin Seinäjoelle.”
Emma nauttii työstään lypsykarjan parissa Niemelän tilalla Lohtajalla. Kuva: Esko Keski-VähäläReippaus ja into näkyvä Emman otteissa ihmisten ja eläinten kanssa. Osasyy siihen on ulkomaiden harjoitteluista kertynyt itsetunto ja kokemus selviytymisestä vaikeissa paikoissa.
Perustutkinnon opintojen aikana hänen ja opiskelijakaverin tie vei maissi- ja perunatilalle lähelle Ranskan samppanja-aluetta. Aika kului tiiviisti tilan askareissa.
”Kovasti tehtiin töitä ja asuttiin perheen kodissa. Päivät olivat pitkiä ja välillä syötiin ranskalaista ruokaa. Sitä reissua on muisteltu monet kerrat.”
Ennestään tuntematon maissi puintitapoineen oli pakko kokea.
”Puimakoneessa oli maissipöytä ja popcornin jyvät erotettiin maissipöydältä suoraan säiliöön.”
Maitoauton käynnin jälkeen tarkistetaan tilatankin puhtaus. Kuva: Esko Keski-VähäläHarjoittelu ammattikorkean aikoina Ruotsissa osoittautui vielä Ranskaakin mielenkiintoisemmaksi kokemukseksi.
”Ruotsi oli minulle monella tapaa käännekohta. Tajusin, että omat päätökset ratkaisevat. Alkuperäinen koko kesäksi sovittu tila vaihtui kuukauden jälkeen toiseen, kun kasvitilan asumistilat olivat homeessa.”
”Ruotsi oli minulle monella tapaa käännekohta. Tajusin, että omat päätökset ratkaisevat.”
”Jouduin lopuksi kertomaan, että ellei uutta asumispaikkaa löydy, joudun lähtemään pois.”
Välit isäntiin viilenivät, ja Emma päätti lähteä autollaan pois.
”Sain heiltä lähtiessäni 20 kilon säkin kaurahiutaleita ja luvan tankata Volvoni farmarisäiliöstä.”
Niemelän maitotilan työkissa Anneli viihtyy lomittajan sylissä. Kuva: Esko Keski-VähäläEmma ei halunnut luovuttaa, vaan alkoi hyödyntää Volvonsa perätilaa myös väliaikaisena yösijana.
”Laitoin ruotsalaisten maajussien Facebookiin ilmoituksen olevani töitä vailla. Tilanne räjähti pian aivan täysin käsiin.”
Pian hän alkoi saada satoja viestejä ja sähköposteja. Niistä löytyi lähellä sijainnut tila.
"Soitin lähimmälle tilalle ja aloin kiertää muitakin tiloja. Lähes kaikki tarjosivat yösijan. Matkaa oli helppo jatkaa, kun kerroin harkitsevani asiaa nähtyäni ensin muitakin työtä tarjoavia maatiloja."
Eteläruotsalaisesta Falkenbergista löytyi lopulta mukavat isännät ja kokonaan oma talo, jossa hän sai asua. Tilalla oli asemalypsy 130 lehmälle, mikä muistutti hänen nykyistä lomituskohdettaan, Anna ja Olli Niemelän 80 lypsävän maitotilaa Lohtajalla.
”Palkkaisimme Emman heti meille, mutta hän haluaa jatkaa lomittajana”, kehaisee Olli Niemelä.
Olli Niemelä, Emma Erkkilä ja Anna Niemelä pysähtyivät toviksi lehmäaitauksen viereen. Kuva: Esko Keski-VähäläOpettajaksi pätevöitynyt Emma kertoo, miksi hän ylikoulutettuna haluaa paiskia töitä lomittajana. Hän pitää maailman tärkeimpänä asiana sitä, että meillä kaikilla on puhdasta kotimaista ruokaa.
”Maatalousalan asiantuntijanakin olen työskennellyt, mutta lomittajan työssä kaikki lähtee alan yrittäjistä. Kuinka he jaksavat, se on sydämen asia minulle. Tämän työn kautta pystyn auttamaan siinä ja saan itse tästä paljon iloa ja voimaa.”
”Kuinka yrittäjät jaksavat, se on sydämen asia minulle. Tämän työn kautta pystyn auttamaan siinä ja saan itse tästä paljon iloa ja voimaa.”
Aikaisia aamuviiden herätyksiä auttaa väliaika askareiden välillä. Jokainen päivä navetassa päihittää vastaavan tietokoneen kanssa.
”Nyt jaksaminen on aivan toista ja käyn lenkillä, metsätöissä, kuntosalilla ja pyöräilen. Talvella voi päivän valoisimpana hetkenä ulkoilla”, Emma listaa.
Hän haluaa olla työssään niin hyvä ja luotettava, että yrittäjät voivat viettää lomaansa ilman huolia.
Emma Erkkilä tarttuu traktorin rattiin isäntäväen toivottaessa hyvää matkaa töihin. Kuva: Esko Keski-VähäläSosiaalinen lomittaja sanoo arvostavansa työssään sitä, että välillä työpaikka vaihtuu.
”Uudessa paikassa minulle riittää, kun tiedän etukäteen oven, josta mennä sisään. Sen jälkeen en stressaa enää mistään.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
