Aulis Kuusela on maininnut, että maatiloilla pitäisi tehdä yli 800 sukupolvenvaihdosta vuodessa ja etteivät viime vuonna tehdyt 200 tuettua omistajanvaihdosta riitä mihinkään, jos halutaan säilyttää omavaraisuus ja huoltovarmuus.
On ihme, että omistajanvaihdoksia tehdään niinkin paljon, kun ajattelee, miten ankeat ovat näkymät ainakin kotieläintaloudessa.
Tätä tilannetta on kuvailtu väliaikaiseksi. Se on kuitenkin kestänyt jo vuosikausia, joten mielestäni ei voida puhua mistään väliaikaisuudesta. Mitään konkreettista ei ole saatu aikaan tuotannon kannattavuuden parantamiseksi.
Tilan jatkamiselle ei ole minkäänlaisia järkiperusteita: Kukaan järkevä, joka yhtään osaa ajatella, ei ota niskaansa niitä hirvittäviä velkoja, jotka kotieläintuotantoon pitäisi panostaa.
Maataloudella on tällä hetkellä pankkilainoja 4,8 miljardia. Lisäksi tulee kaikki muu: rehut ostetaan limiitillä, samoin porsaat, koneet konerahoituksella ja lannoitteet rahoituksella. Ongelmaluottojen määrä on valtava ja kasvaa koko ajan. Tämä juuri kuvastaa tilannetta.
Sikataloudessa korjausvelka alkaa olla niin suuri, ettei velkaa enää kannata ruveta tekemään.
Tilan pitäisi tuottaa euroja niin, että sillä hoidettaisiin tuotanto ja yrittäjä saisi tehdystä työstä kunnon palkan.
Byrokratia on aivan hirvittävä. Jotta voi saada tukia, on täytettävä valtava määrä ehtoja. Ja koko tuki menee lopulta ehtojen täyttämiseen.
Yhtälö on täysin mahdoton, joten on turha haikailla jatkajien perään.
Oikeudenmukainen tulonjako auttaisi. Kauppa kyllä pystyisi maksamaan enemmän jalostavalle teollisuudelle, teurastamolle, joka tilittäisi meille tuottajille enemmän.
Kaikki tukipaketit, joita on viime aikoina tehty, ovat täysin merkityksettömiä. Sellainen tuki tulee vain kerran, kun sen pitäisi tulla jatkumona ja tilityshinnoissa.
Tulevaisuutta ei rakenneta ajatuksella, että joka päivä pitää syödä, vaan tarvitaan oikeita euroja maatiloille. Vain silloin on jatkaminen mahdollista.
Reijo Korpela
sianlihantuottaja
Teuva