Naudanlihan tuottaja Kalle Mattila kertoo, että tiloilla ei ole varaa riittävään varautumiseen nykytilanteessa. Kuva: Terhi Torikka
Karjatilan varautuminen kriisitilanteisiin vaatii kassavaroja ja selkeät ohjeet – ”Nyt tiloilla ei ole varaa”
Eteläsavolainen Harjun maatalous oy osallistui syksyllä Savo24-valmiusharjoitukseen. Se avasi silmät moneen asiaan, kertoo yrittäjä Kalle Mattila.TilaajalleHaukivuori
Työntekijöiden ja polttoaineen saatavuus ovat Kalle Mattilan lihanautatilalle ratkaisevimmat tekijät kriisitilanteessa. Kuva: Terhi TorikkaSavo24- valmiusharjoituksessa kansaa evakuoitiin, vesilaitoksia sabotoitiin ja turvallisuustilanne oli kiristynyt. Verkossa toteutettavaan harjoitukseen osallistui myös maatiloja.
”Aika tietämättömiä me todellisuudessa ollaan, vaikka tavallaan ollaan varauduttu”, tiivistää harjoituksessa mukana ollut nautatuottaja Kalle Mattila tilallaan Mikkelin Haukivuorella.
Mattila omistaa yhdessä toisen viljelijän kanssa osakeyhtiö Harjun maatalouden, joka toimii kolmessa paikassa. Kaksi yksikköä on Haukivuorella ja yksi Pieksämäellä. Viljelyssä on kaikkiaan noin 700 hehtaaria, emolehmiä yhteensä vajaat 300 ja loppukasvatuksessa nautoja on noin 700.
Kumpikin tilan omistajista on varattu mahdollisen sodan aikana maatalouden palvelukseen.
”Siitä huolimatta tarvitsisimme kyllä nopeasti teurasautoa tai muuta lopetusta karjalle, jos työntekijöitä ei ole. Ei tätä pysty kahdestaan hoitamaan”, Mattila toteaa.
Työntekijät on siis tilan kriittisin tarve. Heitä voi yrittää varata tilan käyttöön, mutta varmuutta sen toteutumisesta ei ole.
Toinen toimintaa nopeasti rajoittava tekijä on polttoaine.
”Sähköä voidaan tehdä ja vettä saadaan järjestymään, mutta jos löpö loppuu, kaikki tekeminen täällä loppuu. Ilman polttoainetta koneet eivät liiku, eläimiä ei saa ruokittua, eivätkä työntekijät pääse paikalle.”
Kalle Mattila kaipaa maatalouden palvelukseen sodan aikana varatuille lisää koulutusta siihen, miten mahdollisessa tosipaikassa ryhdytään toimimaan. Kuva: Terhi TorikkaMonelle tilalle myös vesi on kynnyskysymys. ”Moni sanoi koulutuksessa, että veden suhteen ei ole nykymittakaavassa mitään tehtävissä.”
Esimerkiksi Harjun maatalouden isommassa yksikössä Pieksämäellä vettä kuluu noin tuhat kuutiota kuukaudessa. Tilalla on kuitenkin mahdollisuus kytkeä omat kaivot järjestelmään noin puolessa päivässä, Mattila kertoo.
”Niitä ei ole kesän ulkopuolella tarvittu, mutta harjoitus herätti siihen, että pitää testata.”
Lihanautojen kasvatus ei ole poikkeustilanteille aivan yhtä herkkää kuin esimerkiksi sikojen tai broilerien, jotka ovat hyvin riippuvaisia tietyistä olosuhteista, Mattila pohtii.
Tilalla on panostettu omavaraisuuteen muun muassa separoimalla lantaa kuivikkeeksi ja tuottamalla mahdollisimman paljon omaa rehua. Tilalla on myös isot laidunalueet, joille eläimet voi päästää tarpeen tullen.
”Nykytilanteessa varautumiseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Tukien myöhästymiset ovat aiheuttaneet tilojen talouteen haavoja, joita nuollaan jopa pari vuotta.” Kalle Mattila
Varautuminen vaatii kassavaroja. Tiloilla tulisi olla varaa pitää noin 1,5 vuoden rehut varastossa koko ajan, samoin polttoainetta vuodeksi, tuottaja miettii.
”Nykytilanteessa varautumiseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Tukien myöhästymiset ovat aiheuttaneet tilojen talouteen haavoja, joita nuollaan jopa pari vuotta. Lihakarjapuolella tilanne on erityisen hankala, kun rahaa ei ole tule joka kuukausi.”
Harjun maatalous luopui viime vuonna luomutuotannosta, koska mukana pysyminen alkoi tuntua kohtuuttoman hankalalta suhteessa saatavaan korvaukseen.
”Se on harmi, sillä tykkään oikeasti luomun ideologiasta.”
Muutenkin yritys seuraa tilannetta nyt tarkasti. ”Teurastamojen seuraava hintasignaali on merkittävä. Onko lihalle kysyntää ja arvostusta, eli kannattaako jatkaa vai lopettaa.”
Mattila sanoo tilanteen tuntuvan pudotuspeliltä, joka ei vaikuta varautumisen näkökulmasta järkevältä.
”Onko ajatus saada aikaan yhä isompia yksiköitä, jotka ovat yhä herkempiä ympäristön muutoksille? Mielestäni hajautettu tuotanto olisi se Suomeen sopiva tapa.”
”Onko ajatus saada aikaan yhä isompia yksiköitä, jotka ovat yhä herkempiä ympäristön muutoksille? Mielestäni hajautettu tuotanto olisi se Suomeen sopiva tapa.” Kalle Mattila
Kalle Mattila kaipaa maatalouden palvelukseen sodan aikana varatuille lisää koulutusta siihen, miten mahdollisessa tosipaikassa ryhdytään toimimaan.
”Vähän konkretiaa ja pelimerkkejä, jotta tietäisi tarkemmin, mihin meidät oikein on käytännössä varattu.”
Hän pohtii esimerkiksi äärimmäistä tilannetta, jossa isoja karjoja joudutaan lopettamaan.
”Se pitää tehdä kunnolla. Millä se tehdään, riittävätkö vaikkapa panokset, entä voisiko poikkeustilanteessa laskea esimerkiksi teurastuksen ja lihantarkastuksen kriteerejä?”, hän pohtii.
”Lihassahan me täällä kyllä pysytään, sen puoleen varautuminen on kunnossa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
