

Oletko koskaan miettinyt, miten tilasi toiminta varmistetaan kriisitilanteessa? Nykyaikana asia on varmasti käynyt monen maatilallisen mielessä. Kourallinen pirkanmaalaisia viljelijöitä pääsi pohtimaan asiaa toden teolla uudenlaisen huoltovarmuuspelin avulla.
Peliä varten kehiteltiin kolme erilaista skenaariota. Ensimmäisessä skenaariossa tila joutuu vastaamaan vakavaan kustannuskriisiin, toisessa sodan uhkaan ja sotaan sekä kolmannessa kolmeen perättäiseen katovuoteen.
Tärkeimpänä tavoitteena on kehittää tilallisten ymmärrystä erilaisten kriisitilanteiden vaatimuksista ja herättää ajattelemaan tilan toimintaa uudella tavalla.

Sotatilannetta harjoitellaan kolmessa vaiheessa. Lopulta syttyy sota. Ensimmäisessä vaiheessa ollaan maaliskuussa, ja valtio esittää toiveita tulevasta sadosta. Viljelyä keskitetään herneeseen, leipävehnään, ruokaperunaan. Pystyykö omalla tilalla toteuttamaan satotavoitteet, paljonko tarvitaan viljelyalaa ja löytyykö tilalta siemeniä?
Keskustelussa korostuu yhteistyön tärkeys.
Sotilasprofessori (evp) ja kouluttaja Mika Hyytiäinen huomauttaa tarvittavan osaamisen hankkimisesta.
”Voisiko olla mahdollista, että kaikilla tiloilla kokeiltaisiin hernettä, että olisi osaamista ja joustavuutta, kun tilanne niin vaatii?”
Tullaan kesäkuuhun, tilanne kiristyy ja evakuointi aloitetaan tietyillä alueilla. Evakuoinneissa siirtyy viljelijöitä, lomittajia, lannoitteita, rehua ja työkoneita. Mitä tilallinen itse saa mukaan? Entä paljonko voi ottaa hoitoonsa naapureiden lohkoja tai luovuttaa omiaan muille, jos kutsu Puolustusvoimien riviin käy? Miten syksyn kuivaamiset hoidetaan, ja mikä energiaratkaisu kestäisi jopa sodan?
Pelaajat löytävät heti helppoja ratkaisuja tilan energiaomavaraisuuden kasvattamiseksi. Esimerkiksi halkokattila voi olla helpoin hätäkeino, jos polttoöljyä ei ole saatavilla. Myös kylmäilmakuivaus ja karjatiloilla viljan tuoresäilöntä voivat tulla kuvaan.
Sen sijaan evakuoinnit ja omalta tilalta lähteminen herättävät keskustelua. Periaatteessa lypsylehmät ja pyöröpaalit voi pakata pyörille ja kuljettaa muualle, mutta käytännössä tilallisen on varauduttava hätäteurastuksiin. Apua voisi pyytää esimerkiksi metsästysseuroilta.
Seuraavassa vaiheessa ollaan elokuussa sodassa ja sadonkorjuussa. Keskustelu kääntyy säännöstelyn purkuun. Tärkeintä on, että ihmiset saavat ruokaa. Sitä pitää tällaisessa tilanteessa pystyä saamaan tiloilta suoraan ja joustavasti. Eräs luomutuottaja kommentoi, että luomuideologia on hylättävä: luomua ja tavanomaista viljaa pitää pystyä kuivaamaan samassa kuivurissa, jos ylipäänsä sadonkorjuu päästään tekemään.
Hyytiäinen nostaa keskusteluun kasvivalinnat.
”Onko sellaisia kasveja, jotka voi jättää pidemmäksi aikaa hoitamatta, jos tilalla pystyy käymään, mutta siellä ei voi asua?”, hän kysyy.

Muihin skenaarioihin eli kustannuskriisiin ja ilmastonmuutokseen löydetään paljon hyviä varautumiskeinoja. Monet niistä liittyvät pellon kasvukunnosta huolehtimiseen ja yhteistyöhön. Myös eläinmäärän vähentäminen nähdään järkevänä vaihtoehtona, jos rehua on liian vähän saatavilla kuivuuden tai kalliiden tuotantopanosten takia.
Harjoituksen asiantuntijana toimiva Timo Jaakkola vaikuttaa tyytyväiseltä löydettyihin ratkaisuihin. Hän korostaa talouden optimointia kriisitilanteissa sekä omasta ja perheen hyvinvoinnista huolehtimista. Vaikeissa tilanteissa pitää pystyä joustamaan.
”Paljon käytetään aikaa toimintaympäristön muuttamiseen, kun pitäisi keskittyä siihen sopeutumiseen”, Jaakkola summaa.
”Paljon käytetään aikaa toimintaympäristön muuttamiseen, kun pitäisi keskittyä siihen sopeutumiseen.” Timo Jaakkola
Agrologiopiskelija ja tuleva viljelijä Nina Lyytikäinen aikoo viedä päivän oppeja omalle tilalleen. Sukupolvenvaihdos puolison viljatilalla Vilppulassa on tarkoitus tehdä ensi vuonna.
”Iso osa näistä asioista on lähellä sydäntä. Tavoitteena on jatkaa tilaa, kehittää sitä ja pitää se elinvoimaisena.”
Vaikka pelin skenaariot voivat tuntua kaukaisilta, nykypäivänä kaikki on mahdollista, Lyytikäinen pohtii. Sodan uhkakin on mahdollinen, mutta Lyytikäinen näkee katovuodet viljelyä uhkaavimpana tekijänä.
Se ei kuitenkaan liiaksi pelota.
”Sanoisin, että on ennemminkin realismia, jos vähän pelkää. Ei pidä olla sinisilmäinen. Koskaan ei pidä sanoa ’ei koskaan’.”
Huoltovarmuuspeli on osa MTK Pirkanmaalla meneillään olevaa ”Huoltovarmuus on kannattavuutta” -hanketta. Tavoitteena on kouluttaa 1 000 viljelijää pelin avulla.