Ukrainalaisen Adam Melnykin tila raunioitui pommituksissa: ”30 vuoden liiketoiminta tuhoutui hetkessä”

Henkilö: Adam Melnyk, viljelijä, ikä 64 vuotta

Paikka: Mykolajivin alue (yhdeksän kilometriä Mykolajivin kaupungista itään)

”Aloitin viljelyn 30 vuotta sitten. 1990-luvulla, kun kollektivisoidut maatilat romahtivat, minulla oli tilaisuus viljellä noilla tiloilla viljaa.

Kumppanini, pakolainen Balkanin alueelta, on myös erinomainen agronomi ja vihannesten kasvattaja. Hänen ansiostaan ryhdyin vihannestuottajaksi.

1990-luvun puolivälissä Ukrainaan tulivat ensimmäiset supermarketit, joissa haluttiin tarjota kuluttajille vihanneksia vuoden ympäri.

Hyödyimme siitä, että pankit möivät tuolloin tiloja jotka oli pantattu kollektiivien toimesta. Ostimme pantatun vihannesvaraston.

Samaan aikaan kumppanini houkutteli minut myös ostamaan itselleni pienen kahvilan. Se on säilynyt ehjänä ja toimii edelleen Mykolajivissa.”

Ukrainalaisten tuhoama venäläinen säiliöauto Adam Melnikin maatilalla. Kuva: Iurii Mykhaylov

”Ennen sotaa kasvatimme sipulia, porkkanoita, juurikkaita ja kaalia 150 hehtaarin alueella.

Toisella 150 hehtaarilla viljeltiin maissia sekä viherlannoitusnurmea.

Kasvatimme myös siemenperunaa Kievissä sijaitsevaa tieteellistä instituuttia varten.

Osan vihanneksista möimme heti, osa taas sijoitettiin varastoon myöhempää myyntiä varten. Meillä oli myös oma jalostamo, jossa säilöimme osan vihanneksista.

Tuotimme tomaatteja, jotka säilöttiin 1,8 litran lasipurkkeihin. Porkkanamehua möimme litran purkeissa. Mehuja myytiin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan asti.”

Taloudellinen tianne on helpottanut kahvilan ansiosta, joskin vihannesten määrä jota myymme sen kautta on ehkä prosentin luokkaa verrattuna siihen, mitä möimme supermarketeille, kertoo Adam Melnyk. Kuva: Iurii Mykhaylov

”Muutama päivä sodan alkamisen jälkeen peltojamme pommitettiin Venäjän ja Ukrainan armeijojen toimesta. Kaikki kylvetyt sipulit tuhoutuivat.

Hetken alue oli myös Venäjän hallussa. Suurin isku oli ostajien sekä osaavien työntekijöiden menetys.

Työvoimasta on jäljellä enää murto-osa. Monet pakenivat Länsi-Ukrainaan ja muihin maihin, pääasiassa naiset sekä alaikäiset lapset.

Työntekijöitä on jäljellä noin tusina. Tarvitsemme osaavia tekijöitä, mutta nyt sellaisten löytäminen on hyvin vaikeaa.”

”Kasvihuoneet, työpaja, varasto koneille, talot, tomaatin- ja perunankorjuukone, traktorit ja istutuslaitteet tuhoutuivat pommituksessa ja tykistötulessa.

Venäläiset vahingoittivat tarkoituksella 700 metriä pitkää kasteluputkea ajamalla sen yli tankeilla.

Onneksi kasvihuoneet sekä jalostamo ovat pysyneet liki koskemattomina. Jalostamo ei kuitenkaan ole enää toiminnassa, sillä raaka-aineet prosessointia varten puuttuvat. Venäläiset osallistuivat myös ryöstelyyn.

He ottivat esimerkiksi kastelupumppuja ja katkaisivat kuparikaapeleita.”

”Sen jälkeen kun venäläiset vetäytyivät viime vuoden huhtikuussa, päätimme raivata peltomme miinoista. Puolustusvoimat ei kuitenkaan antanut meidän tehdä sitä ilman apua.

Olemme valmistautuneet istuttamaan tomaatteja ja porkkanoita. Ensin täytyy kuitenkin kitkeä rikkaruohot, joita pellot ovat nyt täynnä.

Pystymme viljelemään vain 30 hehtaaria tänä vuonna. Ennen sotaa möimme kymmeniä tuhansia tonneja vihanneksia supermarketteihin kuten Metron Cash&Carryyn.

Nyt ne kieltäytyvät työskentelemästä kanssamme, koska emme pysty toimittamaan vaadittua määrää.

Ainoa tapa jatkaa liiketoimintaa on yhteistyö toisten viljelijöiden kanssa, jotta saisin itselleni tarpeeksi kalustoa ja työntekijöitä.

30 vuoden liiketoimintani tuhoutui hetkessä.”