Tuhoutunut varasto ja puimureita Mykolajivin alueella. Kuva: Iurii Mykhaylov
Ukrainan maaseudulla korjataan Venäjän hyökkäyksen tuhoja: MT:n avustaja vieraili tiloilla, jotka jatkavat viljelyä hävityksen keskellä
Tilojen palauttaminen sotaa edeltävään tilanteeseen vie viljelijöiden mukaan useita vuosia.Tilaajalle
Kaksi tuhoutunutta traktoria tuhoutuneessa varastossa Adam Melnikin maatilalla. Kuva: Iurii MykhaylovUkrainan maaseudulla korjataan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamia tuhoja.
Maaseudun Tulevaisuus on tehnyt sodan aikana yhteistyötä ukrainalaisen maataloustoimittaja Iurii Mykhaylovin kanssa.
Mykhaylov vieraili yhteensä kolmella maatilalla. Jokainen tila oli kärsinyt huomattavia vahinkoja. Jokainen tila oli myös jatkanut miinoitetuista pelloista ja tuhotuneista rakennuksista tilanteesta huolimatta sitä, minkä tilan pitäjät osasivat parhaiten: Viljelyä.
Aloite vierailuihin kyseisillä tiloilla tuli Ukrainan viljelijäosuuskunta ASCO:lta.
”Vaimoni oli vahvasti ajatusta vastaan. Hän perusteli mielipidettään painottamalla, kuinka vaarallista on vierailla lähellä taisteluvyöhykettä”, Mykhaylov kertoo.
”Sota kuitenkin jatkuu, eikä Ukrainassa enää ole turvallisia paikkoja. Kotikaupunkini Kiova on siitä hyvä esimerkki.”
Kiovaan tehdään ohjusiskuja, mutta pommisuojia riittää kartoituksen mukaan vain 40 prosentille kiovalaisista, hän jatkaa.
Esimerkiksi 200 metrin päästä Mykhailovin kodista sijaitseva ”pommisuoja” on oikeastaan vain tien alittamista varten rakennettu maanalainen tunneli.
”Tunnelissa ei ole vessaa saati esimerkiksi istuimia. Venäläiset hyökkäävät Kiovaan lähinnä yöllä ja on hyvin uuvuttavaa juosta monta kertaa yössä suojaan ja seisoskella siellä useita tunteja, erityisesti kylmällä säällä.”
Suurin piirtein yhtä paljon suojaa Mykhaylov katsoi saavansa betoniseinäisessä asunnossaan.
”Onnistuin siis vakuuttamaan vaimolleni, että viljelijöiden luo meneminen ei ole sen vaarallisempaa kuin kotona oleminenkaan.”
Mykhayloville ehdotettiin vierailua viljelijöiden luona Harkovan, Tšernihivin, Hersonin ja Mykolajivin alueilla.
Valitettavasti Harkovan alue piti jättää pois laskuista, sillä suositeltu maatila oli vain viiden kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Raja oli tuolloin sotilaallisten operaatioiden ja jatkuvan tykistötulen kohteena.
Myös Hersonin alueelle meneminen osoittautui mahdottomaksi. Kahovkan padon räjäytyksen jälkeen tulvineilta alueilta oli evakuoitava massiivinen määrä ihmisiä. Siitäkin huolimatta pommitukset alueella ovat jatkuneet.
Mykhaylov päätyi vierailemaan viljelijöiden luona Mykolajivissa Etelä-Ukrainassa ja Tšernihivissä maan pohjoisosissa.
Matkalla viralliset henkilötodistukset tarkastettiin useita kertoja.
”Jopa paikoissa jotka olivat kaukana virallisista taistelulinjoista näin useita rakennuksia, jotka olivat tuhoutuneet ohjusiskujen seurauksena.”
Mykhaylov haastatteli kolmea viljelijää: Maidontuottajien osuuskunnan puheenjohtajaa ja vihannesviljelijää Mykolajivissa sekä viljantuottajaa Tšernihivissä.
Heistä jokaisen tarina oli samantyyppinen: Elämä oli rauhallista ja vakaata, mutta vakaus loppui äkisti 24. helmikuuta vuonna 2022.
Yhdessä tapauksessa venäläiset valtasivat tilan, toisessa heidät pysäytettiin vain muutaman sadan metrin päässä.
Menetykset ovat niin suuria, että tilojen palauttaminen sotaa edeltävään tilanteeseen vie viljelijöiden mukaan useita vuosia.
”Tuhoutuneet kotikylät järkyttivät ja nostivat kyyneleet silmiini”, Mykhailov sanoo.
”Kuinka tämä saattoi tapahtua keskellä Eurooppaa 2000-luvulla?”
Tekstissä annetut tiedot perustuvat ukrainalaisviljelijöiden haastatteluihin. Kaikkia tietoja ei pystytty vahvistamaan puolueettomista lähteistä.
Erään osuuskunnan jäsenen talo tuhoutui pommituksessa. Kuva: Iurii MykhaylovArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
