Brexit, korona, korkeat kustannukset ja työvoimapula työnsivät lihantuottajat ennenkokemattomaan ahdinkoon Britanniassa

Tilanne ei ole koskaan ollut näin paha, sanoo britannialainen sianlihantuottaja Robert Lasseter verraten alan kriisiä 2000-luvun alussa maata vaivanneeseen suu - ja sorkkatautiepidemiaan. Kuva: Just Farmers

Lihantuottaja Charlie Beaty uskoo, että Britannian naudanlihantuotannon on parannettava tehokkuuttaan ja brexit pakottaa sen siihen. "Se on vahvimpien eloonjäämistä." Kuva: Just Farmers

Vuosi brexit-siirtymäkauden päättymisen jälkeen Britannian maanviljelijöillä on edelleen valtavia haasteita. Kaikkien maataloustuotteiden vienti EU:hun hiipui viime vuonna merkittävästi. Monet yritykset menettivät markkinoita kalliin ja hankalan byrokratian vuoksi ja koska kuorma-autonkuljettajia ei ollut tarpeeksi.

Ulkomaisten työntekijöiden äkillinen maastamuutto Britanniasta yhdessä ankarien maahanmuuttolakien kanssa aiheuttaa edelleen ongelmia toimitusketjuissa. Erityisesti puutarha-alalla on pula poimijoista ja teurastamoissa teurastajista.

Lammas- ja naudanlihantuottajille päänvaivaa aiheuttaa eläinten liikkumista Pohjois-Irlannin ja muun Britannian välillä rajoittava Pohjois-Irlannin pöytäkirja.

Se koskee EU:n ja Pohjois-Irlannin välistä kauppaa ainakin neljä vuotta brexit-siirtymäkauden päättymisen jälkeen. Pöytäkirjan mukaan Pohjois-Irlantiin sovelletaan EU:n tullilainsäädäntöä.

Pääministeri Boris Johnsonin lupaus maailmanlaajuisten kauppasopimusten solmimisesta huolestuttaa yhä enemmän brittiläisiä maanviljelijöitä. Ensimmäinen Australian kanssa tehty sopimus mahdollistaa naudan- ja karitsanlihan ja maitotuotteiden tullittoman tuonnin kasvattamisen Britanniaan poistamalla asteittain kaikki kiintiöt.

Lisäksi viljelijöiden on sopeuduttava uuteen maatalouspolitiikkaan ja kaikkien suorien tukien menetykseen vuoteen 2027 mennessä.

Maanviljelijöille maksetaan julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamisesta. Monet maanviljelijät kannattavat sitä, mutta he eivät vieläkään pysty tekemään liiketoimintaansa koskevia päätöksiä poliittisten yksityiskohtien puutteen vuoksi. Parlamentin valiokunta on kutsunut hallituksen lähestymistapaa "sokeaksi optimismiksi".

Kuten suuressa osassa Eurooppaa myös Britanniassa tuotantopanokset ovat poikkeuksellisen kalliita.

Esimerkiksi rehuvehnän hinta on noin 257 euroa tonnilta, kun sianlihan tuottajahinta on noin 1,65 euroa kilolta. Suomessa hinta on alkuvuodesta ollut 1,73 euroa kilolta.

Teurastamot kärsivät työvoimapulasta brexitin jälkeisen maahanmuuttopolitiikan ja koronan aiheuttamien poissaolojen seurauksena.

National Pig Association NPA arvioi, että ilman itäeurooppalaista työvoimaa 170 000 sikaa on jäänyt tiloille odottamaan teurastusta.

Tilanpuutteen takia ja toisaalta eläinten hyvinvoinnin takaamiseksi tuottajat ovat joutuneet tappamaan kymmeniä tuhansia sikoja. NPA:n mukaan keskimäärin kolmannes teuraaksi tarkoitetuista sioista ei näin päädykään elintarvikkeiden raaka-aineeksi.´

Hallituksen vastaus teurastajapulaan on 800 väliaikaista viisumia, mutta niitä on anonut vain 100 hakijaa. Pidemmän aikavälin ratkaisua tarvitaan alan mukaan kipeästi.

Alan suurista ongelmista johtuen sianlihantuottajat ovat NPA:n laskelmien mukaan jo vuoden ajan menettäneet noin 30 euroa sikaa kohti.

"Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen iloinen, että minulla on vain 250 emakkoa", sanoo sianlihantuottaja Robert Lasseter. Hän viljelee 160 hehtaarin tilaa Lounais-Englannissa.

"Tilanne ei ole koskaan ollut näin paha – se on pahempi kuin suu- ja sorkkatauti. Se on myrsky ja aiheuttaa valtavan muutoksen alalla."

Lasseter tyhjensi sikalansa juuri ennen kriisiä, joten kaikki sikapaikat eivät ole käytössä. Hän on pystynyt toimittamaan siat teurastamoon 80-kiloisina eikä ole joutunut tappamaan eläimiään tilanpuutteen takia.

"Tunnen muita, jotka tekevät sitä ja ovat epätoivoisia."

Monet viljelijät joutuvat pitämään sikoja 95-kiloisiksi, Lasseter kertoo. Hänelle ylimääräinen 15 kiloa merkitsisi 1 200 euron lisärehulaskua.

EU:hun jäämisen puolesta äänestänyt Lasseter pitää työvoiman vapaata liikkuvuutta kriittisenä monille aloille. Hänen mukaansa brexit on saanut eurooppalaiset ja muun maailman tuntemaan olonsa Britanniassa "ei-toivotuiksi".

Brexitin jälkeen brittipoliitikot ovat solmineet kauppasopimuksia suurten maatalousmaiden kuten Australian kanssa.

Australian kauppasopimus, joka ei suinkaan avaa kauppamahdollisuuksia, on yksipuolinen katastrofi brittiläisille maanviljelijöille, Lasseter sanoo.

Myös lupaukset sianlihan kaupasta Kiinaan ovat kuivuneet.

"Vienti EU:hun on nyt vaikeaa, kun taas sianlihan tuonnille ei ole asetettu tulleja", hän lisää.

"Sianlihan ostajat, joiden kanssa olen puhunut Taiwanissa, Kanadassa ja Kiinassa, pitävät meitä hulluina, kun olemme lähteneet EU:sta."

Naudanlihantuottajiin kohdistuu brexit-paineita varsinkin, kun monet karjaansa laiduntavat tilat ovat kannattavia vain suorien maataloustukien turvin.

Uusista maatalouden ympäristöjärjestelmistä voisi olla apua. Tuottajat ovat kuitenkin huolissaan siitä, ettei järjestelmä korvaa tukimenetyksiä ja rahat päätyvät vuokraviljelijöiden sijaan maata vuokraavien taskuihin.

Lampaan- ja naudanlihaa tuottava Charlie Beaty pitää tilaa isänsä ja setänsä kanssa Keski-Englannissa. Hän kertoo yrittävänsä olla hätääntymättä asioista, joita hän ei voi brexitin takia hallita.

Perheellä on 285 hehtaaria pelto- ja nurmimaita. Lisäksi miehet tekevät urakointia 365 peltohehtaarilla. Uuhia on 350 ja emolehmiä 85.

"Tukien menetys tulee olemaan meille erittäin haastavaa, käytännössä se pyyhkii voittomme pois", Beaty sanoo. "Yksi asia, jota teemme sopeutuaksemme, on digitalisoida karjanhoitotyökaluja. Tämän pitäisi auttaa meitä parantamaan karjamme tuottavuutta karsimalla tehottomuutta ja kasvattamalla marginaaleja."

Beaty on kiinnostunut regeneratiivisesta eli uudistavasta maataloudesta. Hän sanoo kuitenkin, että uusia maatalouden ympäristöjärjestelmiä on vaikea suunnitella, koska yksityiskohdista ei juuri ole tietoa.

"Tunnen olevani täysin silmät sidottu, kuin sokea taluttaisi sokeaa", hän sanoo. "Olen hämmentynyt suunnitelmista, enkä juuri luota maatalousministereihimme. He eivät näytä tietävän, mistä puhuvat, eikä kukaan pidä kiinni sanastaan."

Beaty kertoo kannattavansa ympäristön priorisointia maatalouspolitiikassa, mutta se on tehtävä oikealla tavalla. Uusilla politiikkatoimilla voitaisiin suurin osa pelloista jättää viljelemättä ja tuoda kaikki ruoka Britanniaan, mutta se vain siirtäisi ympäristöjalanjälkemme muualle, hän huomauttaa.

"Mitä tulee Australian kauppasopimukseen, miksi haluaisimme tuoda naudanlihaa toiselta puolelta maailmaa, kun tuotamme sitä täällä? Konservatiivit olivat ennen maaseudun puolue, mutta pääministeri Boris Johnson huolehtii itsestään ja aloista, joilla on voimakkaammat lobbausintressit kuin maataloudessa."

Beaty uskoo, että Britannian naudanlihantuotannon on parannettava tehokkuuttaan ja brexit pakottaa sen siihen. "Se on vahvimpien eloonjäämistä."

Talousvaikeuksien takia monien viljelijöiden on saatava välittömästi tuloja maatalouden ympäristöjärjestelmistä. Monet toimet, kuten maaperän parantaminen, ovat kuitenkin epäsuoria ja niiden toteuttaminen vie aikaa, hän huomauttaa.

Jez Fredenburgh on brittiläinen freelance-toimittaja.