Vertikaaliviljelmässä ruoka kasvaa nopeasti kuluttajaa lähellä, eikä maapinta-alaa, vettä ja ravinteita tuhlaannu

Kasvihuoneissa tapahtuvasta vertikaaliviljelystä povataan usein osaratkaisua kaupunkien ruokahuoltoon. Sen mahdollisuuksiin uskoo myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ilmastonmuutos, biodiversiteetti ja ympäristö -yksikön varajohtaja Zitouni Ould-Dada.

"70 prosenttia ihmisistä asuu kaupungeissa vuonna 2050. Vertikaaliviljely on innovatiivinen keino saada ruokaa tarjolle lyhyillä kuljetusmatkoilla, vähäisellä maankäytöllä ja ilmastonmuutokseen sopeutuen", Ould-Dada arvioi. MT haastatteli häntä marraskuussa Glasgown ilmastokokouksessa.

Älyviljelyteknologiaa valmistava Intelligent growth solutions (IGS) esitteli vertikaaliviljelyä Glasgown ilmastokokouksen yhteydessä. Näyttelytilassa oli värikkäästi valaistuja, automatisoituja viljelytorneja, joissa kasvit kasvoivat kerroksittain.

Opasteet kertoivat, että vertikaaliviljelmillä viljelijät pystyvät täysin säätelemään kastelua, ravinteita, valoa, lämpötilaa ja hiilidioksidin määrää, useimpia niistä suljetussa kierrossa. Vuodenaikojen vaihtelulla ei ole väliä, kun kasvatusolosuhteet pysyvät tasaisina.

Kuljetusmatka pellolta kuluttajan pöytään on IGS:n mukaan keskimäärin 2 000 kilometriä, kasvihuoneesta 500–1000 kilometriä ja vertikaaliviljelmältä 43 kilometriä. Näyttelyteksteistä jäi epäselväksi, koskevatko luvut Isoa-Britanniaa vai koko maailmaa.

Esimerkkejä annettiin useiden kasvien kasvatuksesta. Jos salaattia kasvaa pellolla vuodessa noin 4 kiloa per tietty pinta-alayksikkö, kasvihuoneessa vastaava määrä on 41 kiloa ja vertikaaliviljelmällä 60–80 kiloa. Vastaavasti veden kulutuksesta kerrottiin, että jos salaatin viljelyyn tarvitaan pellolla vettä 250 litraa, kasvihuoneessa tarve on 20 litraa ja vertikaaliviljelmällä vain yksi litra.

Näyttelyssä kerrottiin esimerkki Yhdysvalloista, missä salaatin kasvatus on keskittynyt Kaliforniaan ja Arizonaan. Keskimäärin salaatin matka kuluttajille kestää 7–10 päivää. Vertikaaliviljely lähempänä kuluttajaa säästäisi aikaa ja polttoainetta.

Siemenperunoiden kasvattaminen vertikaaliviljelmällä puolestaan kestäisi 90 päivää, kun perinteisessä viljelyssä se vie kuukausia.

Mansikan siemenistä valtaosa tuodaan Isoon-Britanniaan, ja niitä joudutaan käsittelemään tuholaisten torjumiseksi. Viljelemällä siemenet vertikaalisesti mansikkatilojen läheisyydessä säästyttäisiin kuljetuskilometreiltä ja taudeilta.

Kenties myös puiden taimia kannattaisi kasvattaa päällekkäin suojassa säävaihteluilta ja tuholaisilta.

Vertikaaliviljelystä odotetaan ratkaisua kuivuuden ja kuumuuden riivaamille, vähäsateisille alueille, kuten Afrikkaan. Väkirikkaissa, tiiviisti asutuissa paikoissa, kuten Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa vertikaaliviljely kaupungeissa parantaisi omavaraisuutta. Nyt moni kolkka on laivakuljetusten armoilla.

Ilmastonmuutoksen myötä ruokaturvaa on parannettava ja ruuantuotannon päästöjä vähennettävä. IGS:n mukaan vertikaaliviljelmillä on helppoa hyödyntää uusiutuvaa energia, kuten aurinko- ja tuulienergiaa.

Tällä hetkellä maapallon asuttavasta pinta-alasta jopa puolet on valjastettu maanviljelyyn. Noin 70 prosenttia makeasta vedestä kuluu kasteluun. Kaiken huipuksi nälkää näkee noin 811 miljoonaa ihmistä päivittäin. Uusia innovaatioita siis tarvitaan kaikkien ruokkimiseksi ja ympäristön säästämiseksi.