Meillä on kevyestä muokkauksesta vain hyviä kokemuksia, Jokelat kertovat. Kuva: Kimmo Haimi
Talven yli vihreänä, keväällä vehmaaseen kasvuun – jatkuva kasvipeitteisyys on parhaimmillaan resursseja säästävä ja tuloa kasvattava viljelymuoto
Uusi tukikausi toi tullessaan vaatimuksen talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä. Kolmannes viljellystä alasta on oltava määrätyin ehdoin kasvipeitteinen. Tuilla kannustetaan lisäämään ympärivuotisen kasvipeitteisyyden osuutta tätäkin suuremmaksi.Tilaajalle
Piia ja Petri Jokelan luomukasvinviljelytilalla kasvipeitteisyys on maksimoitu jo vuosia. Kuva: Kimmo HaimiMaan muokkaus ja rikkakasvien mekaaninen torjunta ovat kyntämisen tunnettuja hyötyjä. Vaihtoehtona on jo pitkään tutkittu talviaikaisen kasvipeitteisyyden toimivuutta. Sen hyödyt ovat tiedossa Piia ja Petri Jokelalla, jotka viljelevät Nurmijärven Raalan kylässä noin 140 hehtaarin luomukasvinviljelytilaa.
Jokelan tilalla kasvipeitteisyys on maksimoitu jo vuosia.
”Meillä on aina 100 prosenttia alasta kylvettynä, koko ala myös ympäri vuoden vihreänä, pois lukien muokkaukseen käytetty aika” viljelijäpari kertoo.
”Pääviljelykasvit ovat kaura ja ruis. Hernettä ja härkäpapua on viljelty myös. Kylvämme aina sekä kevät- että syyskasvin ja niille aluskasvin. Lisäksi kolmannes pelloista on viherlannoitusnurmella.”
”Maa on helpommin muokattavaa ja vedenpidätyskyky on parempaa.”
Kasvipeitteisyydestä on Jokelan tilalla hyviä kokemuksia.
”Maan multavuus paranee huomattavasti. Sen huomaa maan rakenteesta, multa on jalan alla pehmeämpää. Kellarimainen maan haju taas kertoo, että mikrobit tekevät työtään. Maa on helpommin muokattavaa ja vedenpidätyskyky on parempaa”, Jokelat listaavat.
Kasvipeitteisyys suojaa maata myös eroosiolta.
”Sadetalvina vesi ei huuhdo ravinteita pois, kun pellolla on sänki tai nurmi. Elävä kasvillisuus aloittaa yhteyttämisen heti, kun lämpö ja valo riittävät, varhain keväällä ja myöhälle syksyyn saakka”, Piia Jokela mainitsee.
Kasvipeitteisyydestä koituu säästöjä, kun monesta muokkauksen työvaiheesta voidaan luopua
”Peltotöissä pärjätään pienemmillä koneilla ja työt valmistuvat nopeammalla tahdilla. Polttoainekustannuksetkin ovat maltillisempia. Kyntö nostaa kustannuksia ja työmäärää”, Petri Jokela sanoo.
Uudenmaan savimaahan kasvipeitteisyys ja kevyt muokkaus sopii Jokeloiden kokemuksen mukaan erittäin hyvin.
”Ensimmäiset kahdeksan vuotta kynnettiin ja äestettiin perinteiseen tapaan. Sitten kokeiltiin, millainen tulos saadaan kyntämällä miniauralla matalaan syvyyteen. Viime vuodet miniaurakin on jäänyt pois käytöstä ja muokkauskeinona on ollut kultivointi. Viime syksynä suorakylvettiin ensi kerran. Meillä on kevyestä muokkauksesta vain hyviä kokemuksia”, Jokelat sanovat.
”Sadetalvina vesi ei huuhdo ravinteita pois, kun pellolla on sänki tai nurmi. ”
Satomäärässä kasvipeitteisyys on näkynyt positiivisesti.
”Luomussa oheiskasveja on ollut aina, eikä se ole alentanut sadontuottokykyä. Kasvukauden sademääristä riippumatta tuotto on ollut hyvä, 2 500–3 500 kiloa hehtaarilta”, Petri Jokela sanoo.
Kasvipeitteisyydestä ei ole aiheutunut ongelmia. Aluskasvi on päässyt parina vuotena kasvamaan viljan yli, mutta sato on silloinkin puitu normaalisti. Myös kuivauskustannukset ovat pysyneet kohtuullisina.
Jokelat ovat kokeilleet myös sänkeä talviajan peitteenä, mutta pitävät elävää kasvustoa parempana vaihtoehtona.
”Kasvivalinnoissa olemme olleet hyvin konservatiivisia. Ruis on ollut erittäin hyvä talviaikainen kasvi, se on lähtenyt keväällä hyvin kasvuun. Kerääjäkasvillisuus on koostunut kahdeksan lajin seoksesta, mutta nyt on palattu neljän lajin seokseen. Meidän kokemuksellamme kasvu onnistuu paremmin pienemmällä lajimäärällä.”
Rikkakasvien kasvua hillitsee kasvien keskinäinen kilpailu. Kun maa ei ole mustana, rikkakasveille ei jää kasvualustaa.
”Myös nurmen niittäminen pari kertaa kesässä hillitsee rikkakasvien kasvua. Joskus on yksivuotista saunakukkaa niitetty trimmerillä, sillä keinoin sekin saatiin hallintaan”, Petri Jokela selvittää.
”Elävä kasvillisuus aloittaa yhteyttämisen heti, kun lämpö ja valo riittävät, varhain keväällä ja myöhälle syksyyn saakka.”
Tällä menetelmällä sekä tuotanto että maa voivat hyvin. Ilmastohyöty tulee siinä sivussa, sanovat Petri ja Piia Jokela. Kuva: Kimmo HaimiJokelat puhuvat kevyen muokkauksen puolesta.
”Jos nurmi lopetetaan varhain ja muokataan ennen syksyä pariin kertaan, musta maa imee lämpöä ja kuumuus tuhoaa maan mikrobitoiminnan. Useat muokkauskerrat hajottavat maan rakennetta liikaa. Matojen ja mikrobien hyvä työ tuhoutuu ja maan vesitalous ja hengittävyys kärsii. Mustaan maahan rikkakasvitkin pääsevät itämään parhaiten”, Piia Jokela kuvaa.
”Kun maa on ollut pitkään nurmella, on matalamuokkauksella rikottu kasvusto ja tasattu äestäen. Peltoon jääneet ruohotupsut eivät ole tukkineet kylvövaiheessa kiekkovannaskonetta tai haitanneet viljan kasvua,” hän kertoo.
Rohkeasti eri menetelmiä kokeilemalla Jokelat ovat saaneet hyviä kasvutuloksia.
”Muutamaan kertaan on kokeiltu sitäkin, että kylvetään vilja ja sen noustua oraalle kylvetään päälle aluskasvi. Kylvökoneen vannas vaurioittaa oraita ja jälki on rajua, mutta oraiden kasvu räjähtää käsittelyn myötä vauhtiin”, Petri Jokela kertoo.
Suorakylvöön tilalla päädyttiin viime syksynä ensi kerran käytännön syistä, aikataulupaineessa.
”Olemme molemmat tilan ulkopuolella töissä, ja sateen uhan alla kylvön kanssa tuli todella kiire. Elokuisena viikonloppuna piti saada 17 hehtaaria kylvettyä. Perjantaina ala oli viherlannoitenurmella. Se murskattiin mahdollisimman matalaksi ja lauantaina kultivoitiin. Sunnuntaina oli tarkoitus äestää ja kylvää, mutta se ei onnistunut. Vaihtoehdoksi jäi suorakylvö. Komeat oraat siihen nousivat”, Petri Jokela kertaa.
Samoin suorakylvettiin toinen 10 hehtaaria, jolta oli puitu timotei elokuun alussa.
”Se murskattiin niin alas kuin voi, multa pöllyten, ja kylvettiin rukiille. Keväällä nähdään, miten kilpailussa hyvin oraalle nousseen viljan ja aluskasvina olevan timotein kanssa käy”, Petri Jokela jatkaa.
”Vuosien ajan on dokumentoitu tehdyt toimenpiteet ja huomattu, että kaikki ratkaisut eivät toimi koko tilan alueella. Tärkeintä on tuntea oma maansa.”
Kaikki muokkausratkaisut eivät toimi koko tilan alueella. Tärkeintä on tuntea oma maansa, sanovat Petri ja Piia Jokela. Kuva: Kimmo HaimiHankkeisiin osallistumalla Jokelat ovat lisänneet omaa tietämystään hiiliviljelyn keinoista.
”Meillä kummallakaan ei ole koulutusta alalle, mutta tässä on kiinnostuksen myötä rohkeasti kokeiltu erilaisia vaihtoehtoja. Seuraamme alan tutkimusjulkaisuja ja osallistumme kahteen hiiliviljelyhankkeeseen, Carbon Actioniin ja Hitti-hankkeeseen. Vuosien ajan on dokumentoitu tehdyt toimenpiteet ja huomattu, että kaikki ratkaisut eivät toimi koko tilan alueella. Tärkeintä on tuntea oma maansa.”
Jokelat tekevät mielellään valintoja, jotka palvelevat niin taloudellista tulosta kuin ympäristöäkin. Tehdyn työn tulisi heidän mukaansa kuitenkin näkyä myös tuottajahinnassa.
”Tällä menetelmällä sekä tuotanto että maa voivat hyvin. Ilmastohyöty tulee siinä sivussa.”
”Tuotamme elintarviketeollisuuskelpoista viljaa ja siinä on tällä menetelmällä onnistuttu hyvin, saaden vuosi vuodelta parempaa satoa. Toivottavaa on, että myös teollisuus huomioi hinnoissa tuottajien panokset. Hiilensidonnasta ei tuottajalle mitään viljan lisähintana makseta,” Piia Jokela huomauttaa.
Ilmastotoimiin kannustetaan nyt pakolla, ohjelmakauden uudistuksen myötä. Pakko ei ole motivoiva vaihtoehto, mutta Jokelat kannustavat suhtautumaan avoimesti talviaikaisen kasvipeitteisyyteen ja sen hyötyihin.
”Yrittäjinä meille on tärkeää se, mitä jää viivan alle tuloksena. Tällä menetelmällä sekä tuotanto että maa voivat hyvin. Ilmastohyöty tulee siinä sivussa. Tänä päivänä muutoksiin pitää olla valmis, jos aikoo 20 vuoden päästä maataloutta jatkaa.”
- Osaston luetuimmat
