Kaupunkien omistuksessa tuhansia hehtaareja peltomaata — Vantaalla pelloista huolehtii oma pehtoori

Suomenlampaat pyörivät karsinassa levottomasti. Ne haluavat kauraa, eivät matolääkettä.

Tiedossa vantaalaisille pässikaritsoille on kuitenkin seuraavaksi vain jälkimmäistä.

Tätä Suomineito lopulta on, maaseutua päästä varpaisiin.

Kaupungeilla on viljelyssä yhteensä tuhansia hehtaareja peltomaata.

Kaupunkien harjoittama maatalous poikkeaa kuitenkin sekä tyyliltään että tavoitteiltaan perinteisistä tiloista.

MT selvitti Suomen kuuden suurimman kaupungin pelto-omistukset. Peltomaan määrässä ykköspaikkaa pitää Turku: peltoa on noin 1 600 hehtaaria.

”Kaupungilla on reservimaata tonttirakentamiseen, jota hoidetaan niin kauan viljelytoimenpiteillä, kunnes pelloille rakennetaan”, kertoo maatilain tarkastaja Timo Sirkiä.

Aiemmin Turun kaupunki viljeli peltoja myös itse. Siitä luovuttiin luovuttiin vuonna 2015, kun aktiiviviljelijän määritelmä EU:ssa muuttui.

Nykyisin kaikki pellot on vuokrattu viljelijöille. Sopimukset ovat noin 5—6 vuoden mittaisia.

Viljelyyn liittyy kuitenkin reunaehtoja, kuten leveät suojakaistat vesistöjen varsilla. ”Itämeren lähistöllä kun ollaan”, Sirkiä toteaa. Myös kalkkia, rakennekalkkia tai kipsiä on levitettävä pelloille säännöllisesti.

Tietyt kaupungin vuokraamat pellot täytyy pitää luomuviljelyssä, sillä pelloille ei haluta väkilannoitteita tai kasvinsuojeluaineita.

Pellot sijaitsevat sen verran lähellä vesistöä esimerkiksi saarissa, Sirkiä kertoo.

”Vanhat rantapellot hoidetaan laiduntamalla ja samalla saadaan eläimiä kaupunkilaisille nähtäväksi.”

Useimmat suuret kaupungit ovat vuokranneet peltonsa.

Vantaalla tilanne on poikkeuksellinen. Kaupungin leivissä työskentelee ehta pehtoori, tilanhoitaja Tuomas Vaherlehto.

Vantaan maataloustoiminta on keskittynyt Seutulaan: kaupunki osti alueella sijaitsevan tilan ja Katrinebergin kartanon 70 vuotta sitten. Alueella on myös iso osa pelloista.

Pelloista valtaosa on aktiiviviljelyssä. Vuosittain puitavan alan koko Vantaalla on noin 300 hehtaaria.

Yhteensä kaupungilla on peltomaata 805 hehtaaria. Määrästä noin puolet on vuokrattu pois.

Lisäksi tulevat kesannot, kukkapellot ja niityt, kuten Hakunilassa vanhan Lahdentien kupeessa sijaitseva Kormuniitty.

Katras neljän kuukauden ikäisiä lampaita väistelee Vaherlehtoa, mutta turhaan: hän nappaa vuorotellen lampaista jokaisen rauhalliseen otteeseen madotusta varten.

Muutaman kaatuneen matolääkepöntön jälkeen on päädytty siihen, että työntekijä Ismo Piekkala ojentaa täytetyn ruiskun aidan yli.

Ympärivuotisesti työntekijöitä on kolme. Kasvukaudella lukuun lisätään myös harjoittelijat ja kausityöntekijät.

Lampaita Vantaan kaupungilta löytyy lisäksi Koivuhaasta.

Vantaan kaupunki niittää säännöllisesti niittyjä estääkseen metsittymistä. Menetelmää käytetään myös vieraslajien torjunnassa. Ismo Piekkala levensi näytteeksi kulkuväylää Kaskelassa sijaitsevalla niityllä. Kuva: Carolina Husu

Suunnitteilla on kolmaskin laidunalue Länsi-Vantaalle, mutta alueella kaavoitus ja rakentaminen on kesken.

Viljelysuunnitelman kaupungille Vaherlehto tekee itse. Kaupungin kunnossapitopäällikkö hyväksyy suunnitelman.

”Perusmallinen kierto. Syys- ja kevätviljoja sekä kohtuullinen öljykasviala viiden vuoden kierrolla.”

Tällä hetkellä suurin osa pelloista, noin 100 hehtaaria, on kevätvehnällä.

Kuntalaisten poimittavaksi tarkoitetut kukat kylvettiin viimeisenä. Mukana seoksessa on ruiskaunokkia sekä kehä- ja auringonkukkaa.

Vielä on epävarmaa, paljonko poimittavaa niistä lopulta tänä vuonna kasvaa, Vaherlehto pohtii. ”Vantaakin on jäänyt todella pienelle vesisadealueelle.”

Kuva: Carolina Husu

Peltoja kynnetään mahdollisimman vähän. Kevytmuokkauksella mennään, Vaherlehto kertoo. Myös glyfosaatin käyttö on pyritty minimoimaan.

Kannattavaksi liiketoiminnaksi kaupungin pelloilla viljelyä ei voi kutsua.

Vantaan tila pyörii, mutta ei juuri tuota voittoa. Sisäinen laskutus tehdään nimellisarvon kautta. Tilan rakennuksista käytetään omaa taulukkoarvoa.

Kuva: Carolina Husu

”Ladosta maksetaan leikkaussalin hintaa”, Vaherlehto kummastelee. ”Eihän tällä toiminnalla nyt veroäyriä lasketa, mutta saadaan kukkapellot ja alueet pysymään hyvässä hoidossa.”

Peltoviljely vain yksi osa kokonaisuutta, hän korostaa. Tavoite on myös esimerkiksi lisätä luontoarvoja alueella.

Kasvukauden ulkopuolella kalustolla tehdään talvikunnossapitoa.

Kun myrskyt kaatavat puita, tilan kalustoa käytetään tarvittaessa raivaustöissä.

Kaupunkilaisten palautteessa näkyy mielipiteiden koko kirjo: Osa ihmettelee, missä niitto viipyy. Osa taas voivottelee liian aikaista niittoa. Osa vaatii jättämään koko niiton sikseen ja metsittämään niityt.

Palautetta vastaanotetaan ja mietitään, mutta niitot ajoitetaan ensisijaisesti esimerkiksi vieraslajien torjuntaa ajatellen, Vaherlehto kertoo.

Viljelyn yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista luulisi olevan altista häiriöille.

”Joskus on mopoajoja tai on mönkijällä käyty pellolla, mutta totaalista tuhoa ei ole isosti tapahtunut”, Vaherlehto kertoo.

”On tietyt paikat joihin koneita ei jätetä, sillä niissä voi sattua.”