Pariskunta yrittää löytää keinoja kerääjäkasvien hyödyntämiseksi myös syysviljoilla. Kuvassa Elisa Koskinen, Petteri Koskenniemi sekä heidän tyttärensä Matilda. Kuva: Sanne Katainen
Elisa Koskinen panostaa kerääjäkasvien käyttöön – kokeilemalla löytää pelloilleen parhaan reseptin
Elisa Koskinen hyödyntää innokkaasti kerääjäkasveja ja kehittää siten vihreää viljelyjärjestelmää. Hän on kokeillut ja hankkinut paljon tietoa toimivan kokonaispaketin rakentamiseksi.TilaajalleElimäki
Elisa Koskinen on hankkinut paljon tietoa ja kokemusta kerääjäkasvien käytöstä. Kuva: Sanne KatainenElisa Koskinen pitää monipuolista kasvinviljelytilaa yhdessä puolisonsa Petteri Koskenniemen kanssa Elimäellä Kouvolassa. Tila on Koskenniemen sukutila, jossa tehtiin vaiheittainen sukupolvenvaihdos vuonna 2020.
Pari aloitti luomutuotannolla, mutta ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen he palasivat tavanomaiseen tuotantoon markkinoiden heikentyessä. Kerääjäkasveja tilalla on käytetty jo vuodesta 2015, mutta luomussa niistä innostuttiin yhä enemmän.
Kerääjäkasveja he käyttävät kevätviljoilla.
”Syysviljoillekin on testattu, mutta toimiva kylvömenetelmä puuttuu. Heti puinnin jälkeen kylvettävää välikasviseosta kokeillaan tänä vuonna”, Koskinen kertoo.
”Saadaan pellot hyödynnettyä täydellä teholla. Syksyt on lämpimiä ja sateisia, olisi tyhmää, jos pellot olisivat heti kynnöksellä, siinä menisi puolet vuodesta hukkaan”, Koskenniemi täydentää.
Kerääjäkasvit parantavat maan rakennetta ja kestävyyttä. Pelto saa sopivan mururakenteen. Ne suojaavat maata ja pitävät kosteutta.
”Viherlannoitusnurmikiertoa pidämme myös tilan parhailla lohkoilla, jotta ne pysyvätkin sellaisina.”
Elimäellä pellot ovat maalajiltaan savisia ja kaipaavat lisää multavuutta. Orgaanisen aineksen tarve on innostanut paria kerääjäkasvien käyttöön. Kerääjäkasvit lisäävät pellon monimuotoisuutta ja voivat edistää esimerkiksi luontaisten vihollisten kantaa.
”Ravinteiden sitominen puinnin jälkeen on kuitenkin se niiden ensisijainen tehtävä ja heti toisena orgaanisen aineen lisääntyminen.”
Koskisen mukaan kerääjäkasvien on kasvettava syksyllä nopeasti ja peitettävä maata helposti. Niistä on päästävä keväällä eroon ja siemenkustannuksen on oltava edullinen.
Kerääjäkasviseoksissa he käyttävät usein timoteita, raiheinää sekä apilaa. Joskus mukana on myös hunajakukkaa ja sikuria.
”Ruiskuttaminen rajoittaa kerääjäkasvien käyttöä, joten rikkakasvien on oltava hyvin hallussa”, Koskenniemi huomauttaa.
Seuraavan vuoden satokasvin on oltava sellainen, jolta voi rikka-aineilla tuhota edellisen vuoden kerääjäkasvit.
He kylvävät kerääjäkasvit syvälle, jotta ne eivät ehdi kasvaa satokasvin yli. Syvään kylväminen vaatii kuitenkin isoja siemenmääriä itävyyden heikentyessä.
”Seosta saa laittaa seitsemän kiloa hehtaarille, jotta sieltä jotain tulee pintaan. Esimerkiksi apilat on tosi huonoja lähtemään syvältä.”
Kuivien keväiden ja alueen maalajin ansiosta kerääjäkasvit lähtevät itämään vasta heinäkuussa.
”Ne lehahtavat sitten syksyllä puinnin jälkeen kasvuun. Toimii tällä alueella oikein hyvin”, Koskinen kuvailee.
Kuivien keväiden ja syvän kylvösyvyyden ansiosta kerääjäkasvit tulevat pinnalle vasta heinäkuussa. Ensimmäiset kerääjäkasvit puskevat näkyviin ruiskutusurissa. Kuva: Sanne KatainenViime keväänä kerääjäkasviseos kylvettiin sekoitettuna starttifosforin kanssa samasta laatikosta, jotta kummastakaan ei tarvitse luopua.
Kerääjäkasveista ei tilalla ole ollut haittaa. Multavammilla mailla Koskinen uskoo läpikasvun ja lakoriskin kasvavan.
”Vähän ollut edellisen vuoden kerääjää seuraavina vuosina, mutta missä vaiheessa se on sitten visuaalinen ongelma ja missä tuotannollinen, on eri asia.”
Elisa Koskinen on yksi tämän vuoden ProAgrian jakaman Tuottajalle kiitos -stipendin saajista. Stipendin Koskinen aikoo käyttää kerääjäkasviseoksien siemeniin ja uusiin kokeiluihin.
Hänen tavoitteenaan on löytää keino käyttää kerääjäkasveja myös syysviljoilla. Lisäksi hän haaveilee opintomatkasta Englantiin, jossa kerääjäkasvitietoisuutta on paljon.
”En edes muistanut hakeneeni stipendiä, Matilda oli silloin vielä niin pieni. Olihan se hauska kerrankin voittaa jotain”, Elisa Koskinen naurahtaa. Kuva: Sanne KatainenTuottajalle kiitos -stipendi
Tuottajalle kiitos -stipendi jaettiin tänä vuonna kahdeksalle innovaatiolle.
Sen kautta tuetaan viljanviljelyn uusia innovaatioita ja tiedon jakamista.
Jaettava summa oli yhteensä 68 000 euroa ja stipendit olivat suuruudeltaan 6 000–10 000 euroa.
- Osaston luetuimmat
