Mäntsäläläinen viljelijä teki rikkaäkeestä kylvökoneen ‒ kerääjäkasvien kylvöön on monia tapoja

Mäntsäläläinen Arto Uusi-Simola on viljellyt kerääjäkasveja vuodesta 2015 ja on tyytyväinen kokemuksiinsa.

Muutama vuosi sitten hän rakenteli kerääjäkasvien kylvöön muunnetun rikkaäkeen, jonka päällä on ilma-avusteinen kylvöyksikkö. Uusi-Simolan rikkaäkeessä on normaalia harvempi piikkiväli.

”Harva piikkiväli sopii paremmin kasvustoon tehtävään kylvöön, kun lohkot ovat suorakylvettyjä. Maan pinnalla on usein sen verran edellisen vuoden kasvijätettä, että tiheä piikkiväli häiritsisi kylvöä”, Uusi-Simola perustelee.

Uusi-Simola kylvää kerääjäkasveja vehnille ja rukiille kasvustoon vasta rikkakasviruiskutuksen jälkeen.

”Viljojen rikkakasviaineet eivät sovi kaikille kerääjäkasveille. Siksi kylvö pitää tehdä vasta ruiskutuksen jälkeen. Kasvukaudesta riippuen kerääjäkasvit kasvavat vaihtelevasti kasvuston alla, mutta yleensä sadonkorjuun jälkeen kasvu nopeutuu.”

Kauralle ja härkäpavulle Uusi-Simola on kylvänyt kerääjäkasvit kylvön yhteydessä samalla ajokerralla, sillä näiden lajien kanssa kasvinsuojeluaineet eivät ole ongelma. Tässä tapauksessa kerääjäkasvien siemenet levitetään maan pinnalle.

”Kylvökoneen jyräpyörät antavat kerääjäkasvien siemenille riittävästi maakosketusta itämistä varten”, Uusi-Simola toteaa.

Kerääjäkasvien tarkoitus on kerätä maasta ravinteita, joita myytävä tai rehuksi tarkoitettu viljelykasvi ei tarvitse. Näin ne estävät ravinteita kulkeutumasta pois pellolta.

Kerääjäkasvi on pyrittävä kylvämään riittävän aikaisin. Hyödyt pienenevät sitä mukaa, kun kylvö venyy myöhäisemmäksi. Elokuussa alkaa olla jo kiire. Suurin hyöty saadaan, kun kerääjäkasvin kasvusto ehtii riittävän vankaksi ennen syksyn sateita. Vahvan kasvuston juuristo on ehtinyt kasvaa laajaksi ja se pystyy ottamaan syksyn mittaan maasta ravinteita tehokkaasti.

Kasvusto myös estää sateiden sattuessa sekä kiintoaineksen että ravinteiden huuhtoutumista pintamaasta.

Yksinkertaisinta on, jos lohkolla ei kasva kerääjäkasvin kanssa samaan aikaan satokasvia ollenkaan. Tällöin kerääjäkasvilajivalikoima on laajin eikä valinnassa tarvitse huomioida satokasvin vaatimuksia.

Kun kerääjäkasvi kylvetään samalla ajokerralla satokasvin kanssa, ainoa lisävaiva on kerääjäkasvisiemenseoksen tekeminen tai ostaminen. Siemenet kylvetään piensiemenlaatikosta.

Kerääjäkasvien siemenet ovat useimmiten eri kokoisia kuin varsinaisen viljelykasvin siemenet. Niitä ei kannatakaan sekoittaa keskenään kylvöä varten, koska siemenet lajittuvat kylvökoneen säiliössä.

Toinen vaihtoehto on kylvää kerääjäkasvin siemenet satokasvin kasvustoon keskipakolevittimellä tai ilma-avusteisella levittimellä. Siemenet päätyvät maan pinnalle ja itävät ajallaan. Jos kylvö tehdään juuri ennen sadonkorjuuta, siementen päälle tulevat korjuujätteet saattavat edistää itämistä pitämällä maan pintaa kosteana.

Kolmas vaihtoehto on kylvää kerääjäkasvi vasta sadonkorjuun jälkeen. Tässä tapauksessa siementen multaaminen edistää huomattavasti itämistä, koska korjuujätteiden päälle kylvetyt siemenet eivät välttämättä pääse ollenkaan kosketuksiin maan kanssa.

Myös suorakylvökone sopii kerääjäkasvien kylvöön. Sitä käyttämällä taimettuminen tapahtuu nopeasti ja tasaisesti. Tarvittava siemenmäärä on pienempi kuin hajakylvössä, mikä pienentää osaltaan kustannuksia. Työ on toisaalta hitaampaa ja kalliimpaa kuin pintalevitintä käytettäessä.