Miksi lomittaja ei voi soittaa puhelimestaan eläinlääkärin numeroon? ‒ taustalla linjaus valtion varojen käytöstä
Moni kotieläintuottaja kamppailee suurten taloudellisten vaikeuksien keskellä. Savolaisten lomituspalveluyksiköiden ohje hankkia tilalle puhelin lomittajan käyttöön herättääkin ihmetystä.Tilaajalle
Lain mukaan eläintä ei saa jättää hoitamatta. Jos lomittaja ei saa omistajaan yhteyttä, jotta tämä soittaisi eläinlääkärin, on lomittajan velvollisuus hankkia eläimelle apua. Kuva: Jaana KankaanpääSydän-Savon ja Ylä-Savon lomituspalvelut ilmoittivat maaliskuussa lomitusasiakkailleen, että heidän pitää järjestää lomittajalle mahdollisuus soittaa eläinlääkärille tai seminologille tilan puhelimesta mikäli yrittäjä itse ei ole paikalla puheluita hoitamassa.
MT:hen yhteyttä ottanut lukija ihmettelee asiaa. Hänen mukaansa moni kotieläintuottaja on niin vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa, ettei heillä ole rahaa hankkia erillistä liittymää ja puhelinta lomittajan käyttöön.
Lomituspalvelut perustelevat ohjetta sillä, että lomittajien liittymistä ei voi soittaa maksullisiin eläinlääkärin ja seminologien palvelunumeroihin.
Linjaus perustuu myös siihen, että Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela ei korvaa lomituspalveluyksiköille maksullisiin palvelunumeroihin soitettuja puheluita eikä maatalousyrittäjän yrittäjävastuulle kuuluvien asioiden hoitamista.
Lomatoimen johtaja Heli Aamuvuori lomatoimen Ylä-Savon Lomituspalveluista kertoo, että lomittajille on annettu puhelin käyttöön tai heille maksetaan korvausta puhelimella työsuhteeseen liittyvien asioiden hoitamisesta.
”Kun kyse on maatalousyrityksen eläimiin liittyvistä puheluista, puhelimen käytöstä aiheutuvat kustannukset ovat maatalousyrityksen liiketoimintaan liittyviä kuluja ja kuuluvat yrittäjän vastattaviksi”, Aamuvuori sanoo.
”Näemme ja ymmärrämme tilojen taloudelliset vaikeudet ja tämän päivän ahdingon, mutta tässä asiassa meidän paikallisyksiköiden on kuitenkin valitettavasti toimittava Melan ja rahoittajan ohjeistuksen mukaan.”
Vaikka lomituspalveluiden järjestämisestä paikallisyksikölle aiheutuneet kulut korvaa valtion varoista Mela, se ei määrää mihin kunnan hankkimaa tai lomittajan omaa puhelinta saa käyttää. Pelisäännöt tekee paikallisyksikkö, kertoo lomitus- ja työkykypalveluiden johtaja Päivi Wallin Melasta.
Wallinin mukaan Melan tehtävä on rajata sitä, mihin valtion varoja käytetään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, miten paljon Mela korvaa esimerkiksi lomittajien puhelinkuluja. ”Valtion varoista ei lähtökohtaisesti korvata maksullisiin palvelunumeroihin soitettuja puheluja.”
Jos palvelunumeroon soittaminen nostaa kuluja yli sovitun korvausrajan, yli menevät kustannukset jäävät joko kunnan tai lomittajan vastuulle, Wallin sanoo.
”Mela piti kuitenkin kohtuuttomana, että lomittaja joutuisi itse maksamaan maatalousyrittäjän liiketoimintaan liittyviä kuluja. Siksi Mela ehdotti, asiaa kysynyt paikallisyksikkö neuvoisi yrittäjiä hankkimaan edullisia puhelimia ja esimerkiksi prepaid-liittymiä ”, Wallin kertoo.
Ylä-Savossa noin 460 asiakastilaa ja noin 700 lomaan oikeutettua asiakasta. Sydän-Savossa vastaavat luvut ovat 500 tilaa ja 790 asiakasta. Aamuvuoren mukaan ei ole arvioitu, kuinka paljon lomittajien omista puhelimistaan eläinlääkäreille tai seminologeille soittamat puhelut maksaisivat.
Puhelinkorvauksen rajausta tarkennettiin huhtikuun lopulla eläinsuojelusyistä, Wallin kertoo. Lain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai kunnan eläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille.
”Jos tällainen kiireellinen tilanne ilmaantuu lomituksen aikana, on vahingonkorvausvastuun kannalta suositeltavaa soittaa aina ensi eläinten omistajalle”, Wallin sanoo.
”Mikäli omistajaa ei tavoiteta, lomittaja on velvollinen soittamaan kiireellisen avun. Tällaisessa tilanteessa kulu voidaan korvata valtion varoista, jos normaali korvausraja sen vuoksi ylittyisi.”
Lue myös:
- Osaston luetuimmat
