
Hallituksen suunnittelema rahoituksen uudistus estäisi laadukkaan maatalousopetuksen tarjoamisen. Muutoksen arvioidaan aiheuttavan noin 25–30 prosentin leikkaukset kehitysriihessä päätetyn 100 miljoonan euron päälle.
Maatalousalan koulutus on muihin koulutusaloihin nähden hyvin omanlaisensa. Opetusmaatilat vaativat paljon kalustoa, koska oppilaitoksella on oltava mahdollisuus sekä kasvi-, eläin- että metsätuotannon opetukseen, kertoo Suupohjan koulutuskuntayhtymä Vuoksin koulutusjohtaja Esko Lehtimäki.
”Koneista aiheutuu kuluja ja niitä pitäisi vaihtaa, eikä lehmiäkään voi lomauttaa. Traktoreita ja muita koneita pitää olla useita, jotta kaikki opiskelijat saavat tehdä käytännön töitä”, Lehtimäki huomauttaa.
Hän uskoo, että rajujen leikkauksien esittäjä ei ole tiennyt maatalouden koko kustannusrakennetta.
”On selvä asia, että kun otetaan euroissa pois neljä tonnia vuodessa per opiskelija, niin se näkyy valtavasti, jopa vaarantaa luonnonvara-alakoulutuksen maakunnissa”, Lehtimäki kertoo.
Luonnonvara-alan koulutuksen ammatit ovat sellaisia, joita ei voi oppia vain teoriassa tai virtuaalisesti. Lehtimäen mielestä opiskelijoiden pitää saada ajaa traktoria ja hoitaa eläimiä sekä nähdä työnsä jäljet ja mahdollisten virheiden seuraukset.
”Leikkaus tällaisenaan on valtavan iso, enkä millään sitä voi hyväksyä”, Esko Lehtimäki
”Opetustiloilla annetaan monipuolisesti erilaisia töitä ja ohjausta, jota yrittäjät eivät työharjoittelussa pysty tarjoamaan. Leikkaus tällaisenaan on valtavan iso, enkä millään sitä voi hyväksyä”, Lehtimäki kommentoi.
Rahoitus pitää sisällään myös investointien osuuden. Leikkaukset pakottaisivat lähiopetuksen vähentämiseen ja estäisivät nykyaikaisten koneiden hankinnan, mikä Lehtimäen mukaan on valmiiksi vaikeaa.
Investoinnit ovat tärkeitä, jotta valmistuneilla on työelämässä vaadittua osaamista vastaavat taidot. Investoinneilla taataan sekä eläinten hyvinvointi että pystytään vastaamaan ympäristötavoitteisiin.
Lehtimäki näkee kuitenkin investoinneista karsimisen ainoaksi mahdollisuudeksi selviytyä leikkauksista, jos ne toteutuvat tällaisinaan. Ryhmäkokojen kasvattaminen ei ole mahdollista, sillä pienillä ryhmäko’oilla mahdollistetaan laadukas ja työturvallinen opetus.
”Kaikki eivät mahdu Valtran koppiin yhtä aikaa”, Lehtimäki huomauttaa.
Hän toivoo, että ministeriössä otettaisiin huomioon luonnonvara-alojen erityisyys. Koulutusala on kallis, mutta sillä turvataan huoltovarmuus ja työntekijöiden riittäminen tulevaisuudessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Petri Lempinen kertoo, että rahoitusmallin uudistuksen tavoitteena on vahvistaa sen ohjausvaikutusta ja tehdä siitä yksinkertaisempi.
”Rahoitusmallin muutoksella ja siitä riippumattomalla kustannusryhmien päivityksellä ei ole tarkoitus vaarantaa maa- ja metsätalouskoulutusta”, vakuuttaa Lempinen.
Hän korostaa, että maa- ja metsätalousalojen koulutusta tarjoavat monialaiset koulutuksen järjestäjät, jotka päättävät saamansa rahoituksen kohdistamisesta eri alojen koulutuksiin.
”Koulutuksen järjestäjät päättävät itse investoinneistaan oman strategiansa mukaisesti”, Lempinen toteaa.
Rahoituslain ja -asetuksen perusrahoituksen määräytymisperusteet muuttuvat tuloksellisuutta korostaviksi 1.1. 2026.
Kokonaisuudessaan lakiesitys ei tuo monialaiselle koulutusjärjestelmälle suuria muutoksia, mutta luonnonvara-ala näkyy tässä poikkeuksena.