Sallalle ja hänen perheelleen oli tärkeää, että isän elämäntyö jatkuu. Kuvituskuva. Kuva: Pekka Fali
Kasvinviljelytilalla ei voinut pysähtyä: Salla valmistautui ylioppilaskirjoituksiin ja kylvökauteen isän kuoleman jälkeen
Kun Salla menetti isänsä yllättäen laskettelureissulla, hänen elämänsä muuttui silmänräpäyksessä. Nuori nainen joutui ottamaan perhetilan ohjat käsiinsä samalla, kun hän valmistautui ylioppilaskirjoituksiin.
Arki kasvinviljelytilalla jatkui vaikka isä kuoli. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo18-vuotias Salla oli valmistautumassa ylioppilaskirjoituksiin, kun isä kuoli yllättäen laskettelureissulla.
”Olihan se shokki tuollainen onnettomuus, kun ei osannut varautua”, Salla kuvailee. Hän kertoo tarinaansa Megaboosti-hankkeen julkaisemassa podcastissa.
Isä oli kasvintuotantotilallinen, ja pohjattoman surun keskellä Sallan perheineen täytyi huolehtia, että tilan toiminta jatkuu.
”Onnettomuus tapahtui helmikuun alussa eli siinä oli onneksi aikaa valmistautua kylvökauden alkuun.”
Isällä oli suunnitelmat valmiina eli ihan nollasta ei tarvinnut repäistä sen vuoden viljelyä, Salla muistelee haastattelussa.
”Muistan esimerkiksi, että tuli hirveästi kukkia, ja kotona tuoksui kukkakaupalta.” Salla
Kevät meni sumussa, ja Salla kertoo muistavansa siitä lähinnä yksittäisiä hetkiä.
”Muistan esimerkiksi, että tuli hirveästi kukkia, ja kotona tuoksui kukkakaupalta.”
Samoin hän kertoo muistavansa, kun istui koulun liikuntasalissa kirjoittamassa esseitä.
Sallasta tuli kaikesta huolimatta sinä keväänä ylioppilas, ja juhlat järjestettiin.
”Ne olivat kivat juhlat, ja toivat jotain hyvääkin siihen vuoteen.”
Samaan aikaan tilalla täytyi tehdä nopeita päätöksiä siitä, kuka jatkaa, kun isää ei enää ollut.
Salla kertoo, että oli jo aiemmin sanonut isälle, että haluaa jatkaa tilaa. Sallan kahta veljeä tilanpito ei kiinnostanut, joten oli selvää, että Salla ottaa tilan haltuunsa.
”En montaa kertaa ehtinyt olla tilan töissä isän kanssa”, hän kertoo podcastissa.
”Sitä lähdettiin sitten opettelemaan.”
Perheelle oli tärkeää, että isän elämäntyö jatkuu.
Tila toimi 10 vuotta kuolinpesänä. Sinä aikana Salla opiskeli maaseutuyrittäjäksi.
Vuonna 2022 kuolinpesä jaettiin ja Salla osti veljien osuudet.
”Hiljaista tietoa jäi siirtymättä.” Salla
Salla toivoo, että olisi ehtinyt kasvaa aikuiseksi ja opetella asioita rauhassa isän kanssa.
”Hiljaista tietoa jäi siirtymättä.”
Isona apuna tilan asioissa on ollut luotettu työntekijä, joka oli töissä jo Sallan isän aikana. Hänestä muodostui Sallalle mentori, jota ilman ei olisi pärjännyt.
”Hän tiesi ja tietää edelleen paljon. Edelleen soitan hänelle, jos on tenkkapoo”, Salla kiittelee podcastissa.
Kriisin kautta yrittäjäksi päätyminen on opettanut Sallalle armollisuutta itseä kohtaan. Kuvituskuva. Kuva: Taina RenkolaSalla kertoo, että epäonnistumisen pelko on edelleen tekemisessä läsnä.
”Tämä ei ole helpoin ala, kun pitää osata tehdä paljon kaikkea.”
Oppirahojakin on Sallan mukaan jouduttu maksamaan.
Se, että päätyy kriisin kautta yrittäjäksi, on kuitenkin opettanut Sallalle armollisuutta itseä kohtaan.
”Ei tarvitse olla niin sitkeä. Ei tarvitse mennä vaikeimman kautta. Itsensä voi päästää helpommalla. Saa olla heikko ja saa surettaa”, Salla pohtii.
Sallan tarina on kuunneltavissa Megaboosti-hankkeen podcastissa, joka löytyy Spotifyssä.Muokattu 8.1.2025 klo 9.42: Salla valmistui maaseutuyrittäjäksi, ei agrologiksi, kuten jutussa aiemmin virheellisesti väitettiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
