Mika Hyytiäinen muistuttaa kurssilaisia viestinnän tärkeydestä. Jos viljelijät kertovat kriisissä, että ruoka loppuu, Puolustusvoimat ei saa koottua väkeä sotimaan. Kuva on lokakuulta. Kuva: Rami Marjamäki
”Ylempää ei ole ohjeistettu, miten maatilat toimivat kriisissä” – Sotapeli herätteli viljelijöitä miettimään, mikä on mahdollista
Pienet puutarhatilat ja naiset ovat jääneet kriisipohdintojen ulkopuolelle, pohtii Mika Hyytiäinen.TilaajalleYlöjärvi
Maatalousyrittäjät Antti Vierikka (vas.), Tuomas Laine, Heikki Jäppi ja Jarmo Oesch Pälkäneen Luopioisista osallistuivat maatilojen varautumiskoulutukseen maanantaina. Mukaan oli kutsuttu VAP-varattuja viljelijöitä, emäntiä ja isäntiä, lomittajia ja urakoitsijoita Kuhmoisista, Kangasalta, Urjalasta, Pälkäneeltä, Valkeakoskelta ja Akaasta. Kuva: Paula Liesmäki”Itse on kaikki tehtävä ja huolehdittava myös muista”, tiivistää yksi osallistuja maatilojen varautumiskurssin tärkeimmän opin.
Ylöjärvellä Teivon raviradalla koulutettiin maanantaina ja tiistaina VAP-viljelijöitä, jotka on vapautettu aseellisesta palveluksesta alkutuotannon turvaamiseksi poikkeusoloissa.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen piiripäällikkö Matti Eskola kertoo, että Pirkanmaan 23 kunnasta on kahdessa vuodessa koulutettu 500 viljelijää poikkeusoloja varten.
Maaseutuviranomaiset kutsuvat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille VAP-viljelijöitä.
”Vastaavia harjoituksia ei pidetä missään muualla.” Mika Hyytiäinen
Pirkanmaalla viljelijöitä on koulutettu poikkeuksellisen perusteellisesti.
Kylät ovat laatineet poikkeusolojen valmiussuunnitelmia jo vuosia. Tilojen varautumiskurssilla vuorossa on sotapeli, joka herättelee herättelee VAP-viljelijät miettimään, miten maatilojen tulisi varautua erilaisiin häiriötilanteisiin ja mahdolliseen sotatilaan.
”Vastaavia harjoituksia ei pidetä missään muualla. Täällä tehdään pilotointia”, sanoo sotapelin vetävä sotilasprofessori, eversti evp. Mika Hyytiäinen.
”Ylempää ei ole ohjeistettu, miten maatilat toimivat kriisissä.”
Alkutuotannon varautumisessa sotaan on Hyytiäisen mukaan reikiä. Esimerkiksi pienemmät puutarhat sekä suurin osa naisista ovat jääneet kriisipohdintojen ulkopuolelle.
Naisista harva on vap-viljelijä, sillä harva on käynyt asepalveluksen – vain asepalvelukseen osallistuneet voi vapauttaa siitä.
Mukaan koulutuksiin on haettu myös urakoitsijoita ja lomittajia. ”Isoilla tiloilla toimitusketjut voivat olla monimutkaisia.”
Viljelysuunnitelmiin on kriisissä syytä päästä käsiksi mahdollisimman aikaisin.
”Mitä keväällä tehdään, on peruuttamatonta. Seuraava mahdollisuus tulee vuoden päästä.”
VAP-viljelijä
VAP-viljelijä on vapautettu aseellisesta palveluksesta alkutuotannon turvaamiseksi poikkeusoloissa.
Kunnan maaseutuviranomainen esittää Puolustusvoimille VAP-viljelijöitä.
VAP-viljelijä on ensisijaisesti yli 35-vuotias, mutta ei yli 60-vuotias.
Oman sodan ajan sijoituksen tai sen puuttumisen ja mahdollisen työnantajan tekemän henkilövarauksen voi tarkistaa omaintti.fi-sivustolta, joka on Puolustusvoimien kesäkuussa avautunut palvelu.
Sotapeli alkaa tilannekuvan luomisella. Paljonko alueen tiloilla on tuotantopanoksia ja myymätöntä satoa koko vuoden tarpeeseen nähden?
Lannoitteita on 50 prosenttia, kevätviljan kylvösiemeniä 100 prosenttia vuoden tarpeesta, kirjaa ryhmä maatalousyrittäjiä Pälkäneen Luopioisista.
Satolappuun tulee kysymysmerkkejä, sillä yrittäjät eivät tiedä, onko jollakulla alueella varastossa ruista tai härkäpapua.
Tilanne pahenee kuukausien kuluessa. Huhtikuussa Suomi on joutumassa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Valtio pyytää lisäämään herneen ja leipävehnän viljelyä.
Onnistuu, kunhan saadaan siemeniä, tuumaa Luopioisten ryhmä.
Peruna on kinkkisempi, vaikka viljelymaata riittää: kylvö- ja korjuukalustoa on vähän, samoin eristettyä varastointitilaa.
”Kaikki elävät puoliluomussa siinä vaiheessa, kun panokset rajoittavat viljelyä”, pohtii Heikki Jäppi.
”Te olette parempia keksimään ratkaisuja ja hallinto tukemaan.” Mika Hyytiäinen
Kesäkuulle tullessa tiettyjä alueita evakuoidaan ja tulen käyttö suomalaisiin kohteisiin on todennäköistä.
Pöytiin jaetaan kartat, joihin on merkattu rinkulalla alue, johon ”pommi” on osunut omassa kunnassa. Kuinka nopeasti satakunta nautaa saataisiin pois alueelta, mitä otettaisiin mukaan?
”Te olette parempia keksimään ratkaisuja ja hallinto tukemaan. Kertokaa, mitä hallinnolta tarvitaan”, sanoo Hyytiäinen viljelijöille.
Eläimet saisi tarvittaessa siirrettyä nopeasti mutta miten pian esimerkiksi hylätyt navetat saisi kuntoon niitä varten, kurssilaiset pohtivat.
”Pommi” on tippunut sotapelissä Luopioisiin. Maatalousyrittäjät Antti Vierikka (vas.), Tomi Riihiranta, Tuomas Laine ja Jarmo Oesch tutkivat karttaa. Kuva: Paula LiesmäkiElokuussa tulta on jo käytetty Pirkanmaalla. Tehtaat, teurastamot ja meijerit ottavat vain rajoitetusti vastaan viljaa, eläimiä ja maitoa.
Onnistuuko tuotteiden jalostaminen tiloille ja jakaminen paikallisesti?
Hyytiäinen kysyy, voiko tavallisia ihmisiä käyttää apukäsinä. ”Kun ihminen alkaa tehdä jotain, hän lopettaa pelkäämisen.”
Omasta maasta saatava energia on sodassa ensisijaista.
Biokaasua ei Pirkanmaalla ole maatilan mittakaavassa. Kurssin osallistujista vain harva käyttää aurinkosähköä tai haketta. Turvetuotanto on ajettu alas poliittisilla päätöksillä.
”Mitä pystyy tekemään, jos työvoima häviää kotoa?” Heikki Jäppi
”Pistää ajattelemaan”, sanoo Heikki Jäppi kurssin jälkeen.
Tilakoko rupeaa olemaan niin iso, että muiden yrittäjien viljelysten hoitaminen poikkeusoloissa on hankalaa.
Jäpin tilalla on ensi vuonna viljelyssä 250 hehtaaria viljaa ja öljykasveja. Töitä on kolmelle.
”Mitä pystyy tekemään, jos työvoima häviää kotoa?”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
