Omenatarhan perustaminen maksaa yli 40 000 euroa hehtaarilta ‒ insinööri investoi maatilaansa, kun palkkatyön perässä olisi pitänyt muuttaa Espooseen

Paula Achrénin puutarhan puut paistavat punaisenaan isoja, virheettömiä omenoita. Osittain vähän liiankin isoja, puutarhuri sanoo katsellessaan belgialaisen Zari-lajikkeen puuriviä.

”Kappalemäärä jäi vähän pieneksi, ja silloin omenoista tulee helposti tosi isoja. Ne saattavat alkaa halkeilla eivätkä säilykään ihan yhtä hyvin kuin pienemmät.”

Kasvukausi oli omenalle hankala. Lämpöolot olivat tavanomaiset, mutta kesä oli ”ihan järjettömän kuiva”, Achrén sanoo. Vaikka viljelmiä kasteltiin päivittäin, se ei riittänyt.

Syyslajikkeiden sato jää tilalla 70 prosenttiin tavanomaisesta. Talvilajikkeita syksyn sateet ehtivät auttaa.

Outoa on, että puurivissä on siellä täällä melkein tyhjiä puita. ”Kukinta oli kuitenkin hyvä. En tiedä, liittyykö tämä sitten pölyttäjiin vai veden puutteeseen”, puutarhuri pohtii.

Laadultaan sato on hyvä. Tuholaiset saadaan ammattiviljelmillä pidettyä kurissa tarkan seurannan avulla, vaikka ne kotipuutarhoissa rei’ittävät satoa.

Achrénin isoisä aloitti omenanviljelyn sotien jälkeen ja hänen isänsä jatkoi tilaa 1965.

Paula Achrénin vuoro tuli 2007. Hän kertoo ostaneensa ensisijaisesti kodin eikä maatilaa, sillä tietoliikenneinsinöörin koulutuksen saaneen naisen työpaikka oli Salossa Nokialla. Tilaa Achrén hoiti sivutoimenaan palkatulla työvoimalla.

”Vuonna 2015 tein sitten päätöksen, että jään tähän. Työpaikka olisi siirtynyt Espooseen. Minulla oli pienet lapset, ja halusin heidän aloittavan koulunsa täällä.”

Samana vuonna Achrén investoi uuteen tuotantorakennukseen, jossa on pakkaamo, mehustamo ja isot kylmävarastot. Nykyään tilalla valmistetaan myös siideriä.

Omena-ala on kasvatettu kahdeksaan hehtaariin. Puolet siitä sijaitsee läheisessä Angelansaaressa – osa on isoisän perustamia tarhoja, jotka Achrén on vuokrannut sediltään.

Tilakeskuksen yhteydessä on toiset neljä omenahehtaaria.

Yrityksen liikevaihdosta 70 prosenttia tulee omenoiden myynnistä, 20 prosenttia mehuasemasta, muutama prosentti siideristä ja pieni osuus keväällä myytävästä raparperista.

Uusi menekkituote on omista omenoista puristettu tuoremehu, joka myydään kolmen litran itseseisovassa hanapussissa. ”Sitä menee ympäri vuoden ja menekki kasvaa koko ajan.”

Työntekijöitä yrityksessä on kymmenkunta, tänä vuonna kaikki suomalaisia.

Mehuaseman syksy on kiireinen. Kaikki ajat on jo varattu loppuun. Kuva: Sanne Katainen

Uuden omenatarhan perustaminen on kallista. Achrénin mukaan hehtaarikustannus oli aiemmin 40 000 euron luokkaa, nyt enemmän.

Myös riskit ovat isot.

”Viime kesänä istutimme hiukan yli hehtaarin uutta tarhaa, 3 500 puuta. Tänä vuonna tuhat niistä kaivettiin ylös.”

Syinä olivat kovat pakkaset, jotka routaannuttivat lumettoman maan syvälle, ja niitä seuraavat vuorottaiset lumi- ja vesisateet. Maa ei läpäissyt vettä ja taimet hukkuivat.

Kasvuston paikkaaminen on hankalaa, sillä paikkaustaimien toimitusaika on peräti kolme vuotta, Achrén kertoo.

Ammattiviljelmien omena on tänä vuonna erittäin laadukasta. Kuva: Sanne Katainen