Suomeen on tuotu Venäjältä miljoonien eurojen arvosta maatalouden raaka-aineita sodan aikana – Yara: ”Se on haastava asia”

Suomeen on Ukrainan sodan aikana tuotu Venäjältä miljoonien eurojen arvosta maataloudessa käytettäviä raaka-aineita.

Vaikka maataloustuotteet on rajattu ulos EU:n Venäjän vastaisista pakotteista, venäläisistä raaka-aineista on monissa yrityksissä luovuttu.

Venäjä oli silti viime vuonna yhä merkittävä maatalouden raaka-aineiden lähde.

Esimerkiksi lannoitteiden valmistuksessa käytettävää vedetöntä ammoniakkia tuotiin viime vuonna maalis–lokakuussa yhteensä 121,9 miljoonan euron arvosta.

Tilastoarvo kasvoi edellisvuodesta 30,30 prosenttia. Kasvu liittyy raaka-aineiden kallistuneeseen hintaan, mutta paikoin tuonti näyttää kasvaneen ammoniakin hinnannousuakin enemmän. Viime lokakuussa tuonnin arvo kasvoi melkein 400 prosenttia, valottaa Tullin tilastojohtaja Olli-Pekka Penttilä.

Ammoniakkia ei käytetä vain lannoitteissa. Isot erät viittaavat kuitenkin siihen, että tuojat ovat isoja yrityksiä. Yritysten suuresta koosta kertoo myös erikoinen seikka: ammoniakin tarkat tuontimäärät on salattu ulkomaankauppatilastoissa.

Salaus on mahdollinen vain silloin, kun yhdellä toimijalla on hallussaan yli 70 prosenttia kyseisen nimikkeen tuonnin arvosta vuositasolla tai jos toimijoita on enintään kolme.

Suomi on ammoniakille myös merkittävä kauttakulkumaa. Nämä transit-kuljetukset eivät kuitenkaan sisälly ulkomaankauppatilastoon.

Suurimpia ammoniakin jalostajia Suomessa on norjalainen Yara. Aiemmin yhtiö on kertonut, että Venäjältä tuleville raaka-ainevirroille on löydetty suurilta osin korvaavat lähteet (MT 16.6.).

Yara osti viime vuonna ammoniakkia Venäjältä Suomen lannoitetuotannon käynnissäpitämiseen, yhtiöstä kerrotaan.

Ammoniakkia ei saa ostaa keneltä tahansa: osa venäläisistä toimijoista on sanktioiden piirissä. ”Kun hyökkäyssota alkoi, lopetimme tietysti kaupankäynnin sanktioitujen toimijoiden kanssa”, täsmentää Yaran tehtaanjohtaja Teija Kankaanpää.

Venäjän-tuontia on myös korvattu muista maista tuotavalla ammoniakilla. Määrällisesti Venäjältä ostetun ammoniakin määrä pieneni Yaran mukaan viime vuonna vuoden 2021 ostoihin verrattuna 40 prosenttia.

Venäjä on niin iso toimija, että sen korvaaminen nopeasti on hirveän haastavaa, hän jatkaa. Entä eettinen puoli?

Mikä on eettisesti oikein, Kankaanpää kysyy: Se, että valmistamme vähemmän lannoitteita, vai se, että pyrimme valmistamaan lannoitteita niin paljon kuin mahdollista turvataksemme ruuantuotantoa?

”Olemme ajatelleet asian niin, että se mitä voidaan tehdä, on yhä pitää yllä tätä ruokaketjua.”

”Se on haastava asia, mutta näin me ollaan se nähty”, hän summaa. ”Puolet maailman ruuasta perustuu mineraalilannoitteisiin, kyllä sitä maailmassa tarvitaan.”

Rehualalla on haluttu Ukrainan sodan seurauksena haluttu toimia niin, että raaka-aineiden alkuperämaat vaihdetaan, kertoo toimialapäällikkö Mari Raininko Elintarviketeollisuusliitosta.

Muutos koskee niin Venäjältä kuin Valko-Venäjältäkin tuotavia ainesosia.

Uusien tuontimaiden etsiminen esimerkiksi juurikasleikkeelle on teettänyt alan yrityksille paljon työtä, Raininko mainitsee.

Rehuksi tarkoitettua soijaa tuotiin maalis–lokakuussa silti Suomeen Venäjältä yli 10,1 miljoonalla eurolla. Tullin tuoreimmat tiedot ovat lokakuulta, jolloin soijan tuonnin arvo oli yli kaksi miljoonaa euroa.

Lähtökohtaisesti Venäjän lipun alla olevat laivat eivät saa seilata Suomen aluevesillä.

Muutama laiva on kuitenkin saanut erikoisluvan soijan tuontiin, kertoo Penttilä. Laivat ovat purkaneet lastinsa Uudenkaupungin satamassa.

Uudessakaupungissa toimii myös soijajalostamo Nordic Soya Oy. Tuonnin taustalla vaikuttavat ennen sotaa tehdyt hankintasopimukset, kertoo Nordic Soyan toimitusjohtaja Veli-Matti Reunasalo.

Venäjä ja Ukraina ovat Euroopan suurimpia soijan tuottajia ja tuottavat 70 prosenttia koko Euroopan soijasadosta.

Venäjällä on kuitenkin ollut Ukrainaa paremmin saatavilla norjalaisten kalarehuvalmistajien vaatimaa, geenimuuntelematonta ja sertifioitua soijaa. Sertifiointiprosessin työläyden vuoksi asiaan on ollut vaikea saada nopeaa muutosta.

Tällä hetkellä emme käytä venäläistä raaka-ainetta, Reunasalo tarkentaa. Brasiliassa soijaa riittäisi, mutta haasteena on vuorostaan metsäkato.

Rehuksi käytettävän rypsin ja rapsin osalta viimein tuontierä Venäjältä on toukokuulta.

Sen sijaan Valko-Venäjältä Suomeen on viime vuonna tuotu muutama iso tuontierä. Muutos on erikoinen, sillä vuonna 2021 rypsi- ja rapsirouhetta ei tuotu Suomeen Valko-Venäjältä lainkaan, Penttilä aprikoi.

MT:n saamien tietojen mukaan rouhetta on tuotu Kaskisten satamaan.

On myös maatalousalan firmoja, jotka ovat avoimesti kertoneet nojaavansa itänaapuriin hankinnoissaan.

”Meidän kantamme on, että on toimittava venäläisen raaka-aineen kanssa suomalaisen maatalouden turvaamiseksi”, toteaa lannoiteyhtiö Cemagron toimitusjohtaja Juhani Muhonen.

Hankinnoissa haasteena Muhosen mukaan on, että esimerkiksi Suomen ulkoministeriöllä voi olla venäläistoimijoista eri tulkinta kuin muilla EU:n jäsenvaltioilla. Saman toimijan lannoitteiden myynti Suomessa voi olla kielletty, mutta esimerkiksi Saksassa tai Hollannissa sallittu.

Kaikissa tammi-lokakuun lannoitetuonneissa arvo on kaksinkertainen vuoteen 2021 nähden, Penttilä kertoo. ”Nähtävästi suomalaiset ovat saaneet maksaa lannoitteista kovempaa hintaa.”