
Luonnonlaitumien ala Suomessa on pudonnut tuhansilla hehtaareilla.
Yhtenä tekijänä luonnonlaidunalan pienenemisessä on tiukentunut tulkinta luonnonlaitumista.
”Nyt on käynyt valitettavasti niin, ettei ole muistettu, että kallioiset alueet ja varvikot ovat perinnebiotooppien ominaispiirteitä”, WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela sanoo.
Ratkaisuja kaivataan pikaisesti, jotta laidunyrittäjiä ja -eläimiä ei menetettäisi enempää.
Tavoitteena ei ole leikata tukia, mutta on noudatettava capin tukisääntöjä, sanoo maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen.
”Luonnonlaitumiksi ilmoitettiin pinta-aloja, jotka eivät täyttäneet capin kriteereitä.”
Tukikelpoisien alojen tukitasoa on tarkoitus nostaa, Pesonen kertoo.
”On myös kansallinen asetus siitä, miten aloja tulkitaan”
Eduskunnan ympäristövaliokunta on vaatinut, että Suomen pitäisi Ruotsin tapaan sallia myös jossain määrin tukikelvottomien alojen sisältyminen sopimusalaan.
”On myös kansallinen asetus siitä, miten aloja tulkitaan”, Korpela sanoo.
Selvityksessä on Pesosen mukaan se, millaisia poikkeuksia esimerkiksi kallioisten alueiden suhteen voidaan tehdä.
Pesonen muistutti, että tukieuron rinnalle tarvitaan myös markkinatuotto.
”Jauhelihakriisin seurauksena on nähty, ettei arvoketju toimi.”
Lampuri Jarmo Latvanen Akaan Viialasta kertoi tukimuutosten seurauksista.
”Kun keväällä 2023 haki perinnebiotooppihakemuksia, missään Ruokaviraston sivuilla ei lukenut tarkkoja ohjeita”, hän kertoo.
”Ostettiin maisemasuunnitelmat Neuvo-rahalla ja jätimme hakemukset ajoissa 15. kesäkuuta mennessä. Kesäkuun 16. päivänä oli ministeriön kokous, jossa tehdyt päätökset romuttivat nämä maisemasuunnitelmat.”