Lounais-Suomessa kahdeksan kunnan alueella on lähes puolet maamme siipikarjapaikoista sekä pakkaamoita ja teurastamo. Jos lintuinfluessa pääsisi livahtamaan johonkin alueen kanalaan, seuraukset olisivat kohtalokkaita.
Jos kyseessä on korkeapatogeenisen eli voimakkaasti tautia aiheuttavan lintuinfluenssa, Ruokavirasto määrää pitopaikan linnut lopetettavaksi, munat ja ruhot hävitettäväksi ja tilat desinfioitavaksi.
Valtio korvaa vain niiden lintujen arvon, jotka viranomaisten käskystä tapetaan, ei itsestään tautiin kuolleita.
Taudin leviämistä muihin pitopaikkoihin viranomaiset ehkäisevät perustamalla tartuntapitopaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka alueella siipikarjan, muiden lintujen ja niistä saatavien tuotteiden siirtoja rajoitetaan.
Rajoitusvyöhyke jateaan suojavyöhykkeeseen (säde vähintään 3 kilometriä) ja valvontavyöhykkeeseen (säde vähintään 10 kilometriä).
Lintuinfluenssan iskeminen meikäläiseen siipikarjantuotanoon saattaisi vaikuttaa myös sianlihan vientiin, vaikka sikataudista ei olekaan kyse.
EU:n ulkopuolinen ostajamaa voi asettaa tuontirajoituksia perustellen, että Suomen eläintautistatus on muuttunut, sanoo Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina.
Tietyt lintuinfluenssaviruksen muodot voivat tarttua ihmisiin.
"Tämäkin tekee tästä taudista ja sen torjunnasta merkityksellisen”, Hamina korostaa todeten samalla, että tällä hetkellä riski tarttumisesta on pieni.
Toistaiseksi suomalainen tuotantosiipikarja on säästynyt lintuinfluenssalta mutta EU:n tilanne on huolestuttava.
Euroopassa on 2021–2022 todettu korkeapatogeenista eli suurta kuolleisuutta aiheuttavaa lintuinfluenssa lähes 2 500 tapausta siipikarjassa, Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa raportoi.
Luonnonvaraisista linnuista tautia on löydetty noin 3 570 tapauksen verran, ja tautia todettu aina Huippuvuorilta Etelä-Portugaliin ja Ukrainaan saakka.
”Uusia tapauksia todetaan jatkuvasti eri puolilla. Efsa on todennut, että taudista on tullut ympärivuotinen haaste. Virusta on jatkuvasti ympäristössä sekä luonnonvaraisissa linnuissa ja siipikarjassa.”
Lähes 48 miljoonaa lintua on tapettu. Unionin mittakaavassa se ei tosin ole paljon; pelkästään munivia kanoja on 400 miljoonaa.
Pahiten tauti vaivaa Saksaa, Ranskaa ja Hollantia.
Lintuinfluenssa ei ole Haminan mukaan onnistunut sotkemaan EU:n muna- ja siipikarjanlihamarkkinoita. Häiriöt ovat olleet hetkellisiä ja rajoitukset paikallisia.
Poikkeuksiakin on: Ranskassa hanhenmaksantuotanto on kärsinyt todella paljon ja hanhenmaksasta on varmasti pula, Hamina kertoo.
Kananmunien vientihinta on hyvä, joten Suomi hyötyy siitä, että lintuinfluenssaa on muualla.
Toisten ahdingosta ei pidä liikaa riemuita, sillä EU:n muna-alalla on vaikea kannattavuustilanne koko Euroopassa. Yhteismarkkinoilla ongelmatkin ovat lopulta yhteisiä.
Suomeen tuodaan esimerkiksi emokanojen vanhempaispolvi untuvikkoina Hollannista – maasta, jossa lintuinfluenssa on suuri ongelma.
Jos untuvikko tuottavalla tilalla todettaisiin lintuinfluenssaa tai hautomo sijaitsee taudin takia asetetuilla rajoitusvyöhykkeillä, untuvikkoja odottava tila Suomessa ei saa uusia poikasia.
