Tilan ummessa olevat lehmät pääsevät laitumelle. Käynti laitumella osoittaa, että syötävää ei juuri ole. Kuva: Kimmo Haimi
Kuivuus nujersi Toikan tilan rehusadon – ”Välillä olen kyllä miettinyt, että onko tässä mitään järkeä”
Nurmijärvellä sijaitsevan Toikan maitotilan pelloilta on niukimmillaan korjattu vain pari, kolme rehupaalia hehtaarilta.Tilaajalle
”Huonoimmillaan saatiin vain pari, kolme pyöröpaalia hehtaarilta”, Hannu Toikka kertoo. Kuva: Kimmo HaimiKaikesta näkee, että nurmi kaipaa kipeästi sadetta. Auringon korventamalla laitumella törröttää muutamia ruskeaksi palaneita hevonhierakoita. Syötävää ei juuri ole ja lehmät ovat parkkeeranneet itsensä ruokintahäkin viereen. ”Ei paljon naurata”, toteaa Hannu Toikka.
Uudellamaalla Nurmijärvellä sijaitsevan Toikan tilan nurmet kärvistelevät kuivuuden kourissa samaan aikaan kun esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla vettä on tullut voimakkaina kuuroina enemmän kuin tarpeeksi. Kuivuus puolestaan vaivaa Etelä- ja Varsinais-Suomea, Hämettä ja Satakuntaa.
Jatkamme matkaa laitumelta säilörehupellolle, jolta korjattiin toinen sato tällä viikolla. Kaumpaa katsottuna noin kahdeksan hehtaarin lohko näyttää suhteellisen vihreältä ja tiheältä. Lähempi tarkastelu kertoo, että maassa ei ole kosteutta antamassa puhtia uuteen kasvuun. Korsien päät ruskettuvat ja kulottuvat helteen ja sen vaikutusta voimistavan tuulen takia.
”Peli on pelattu”, Toikka kuvailee.
Sama lohko kärsi pahoja talvituhoja, kun pellolle noussut vesi muodosti paksun jääkuoren ja tukehdutti kasvustoa. Ylipäätään talvituhoja oli todella paljon ja uusintakylvöjä jouduttiin tekemään runsaasti, Toikka kertoo.
”Ensimmäinen rehusato meni suoraan sanottuna pilalle.”
”Huonoimmillaan saatiin vain pari, kolme pyöröpaalia hehtaarilta, kun parhaimmillaan määrä on jopa kymmenkertainen. Välillä olen kyllä miettinyt, että onko tässä mitään järkeä.”
Tilalla on kaikkiaan nurmella noin 80 hehtaaria vuokramaat mukaan lukien. Vilja-ala on noin 40 hehtaaria. Yhden robotin navetassa on noin 60 lehmää, lisäksi on nuorkarjaa. Ummessa olevat lehmät pääsevät laitumelle.
”Vaikka rehusato jää niukaksi, me pärjäämme. Lisärehua ei kannattaisi ostaa, sillä rahtikustannukset olisivat niin kalliit.”
Toikan tilan nurmet ovat pääosin timotei-nurminataa. Nyt palataan takaisin puna- ja valkoapilaan, Hannu Toikka kertoo. Timotei-nurminata jälkikasvu on kuivina vuosina olematonta, kun apilat eivät ole niin herkkiä kuivuudelle. Toisaalta apilanurmen perustaminen on vaikeaa. Syksyllä kaikki voi näyttää vielä hyvältä mutta keväällä ei olekaan mitään jäljellä.
Puhe kääntyy tuotantokustannuksiin. Kaikki on kallistunut ja kallistuu edelleen olipa kyseessä energia, polttoaineet tai vaikkapa käärintämuovi.
Miten käy maidon- ja lihantuottajien ja -tuotannon, kun tällä tasolla mennään? Tilanne on entistä huonompi, jos tilalla on ennestään paljon velkaa, Toikka pohtii ja kertoo olevansa erityisen huolissaan nuorista tuottajista.
Hän kannustaa navettainvestointeja miettiviä maidontuottajia pohtimaan kaksi kertaa, kannattaako sittenkään.
”Miettikää nuoret tarkkaan, onko joku muu tapa ansaita elanto helpompi, vaikka ei välttämättä parempi olisikaan. Pelkkä into ei elätä. Ennen kovalla työllä sai leipänsä, mutta ei enää.”
Viljan hinta on Toikan mukaan oikea, mutta ei sitä näillä hinnoilla kotieläintiloilla ole vara ostaa. ”Mihin kotimainen vilja sitten päätyy, jos kotieläintilojen määrä entisestään vähenee?”
Lue myös:
Osa pelloista tulvii eilisen sateiden jäljiltä Oulun seudulla ‒ ”Siellä olisi voinut meloa”
Puinnit hyvässä alussa – toiveissa kustannukset aisoissa pitävä poutainen syksy
- Osaston luetuimmat
