Tutkimus osoittaa: Ohutturpeinen pelto on merkittävä typpioksiduulin ja hiilidioksidin päästölähde

Ilmatieteen laitoksen johdolla tehdyn tutkimuksen mukaan ohutturpeinen turvepelto, jolla viljellään nurmea, on merkittävä hiilidioksidin ja typpioksiduulin lähde.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten erilaiset sääolot ja viljelytoimet vaikuttavat turvepellon kasvihuonekaasutaseisiin. Mittaukset tehtiin Pohjois-Pohjanmaalla Ruukin säätösalaojitetulla NorPeat-tutkimuskentällä marraskuusta 2019 joulukuuhun 2021. Tutkimus kattoi kaksi täyttä vuotta, joista molempina pellolta kerättiin tuorerehua. Peltolohkon turpeen paksuus oli 15–30 senttimetriä.

Hiilidioksidipäästöt muodostivat suurimman osan pellon vuotuisesta ilmastokuormituksesta, Ilmatieteen laitos kertoo tiedotteessaan. Pelto oli molempina vuosina selkeä hiilidioksidin lähde.

Tutkimuksen mukaan maan jäätyminen ja sulaminen, lannoitus, sateet sekä glyfosaatin käyttö nurmen lopettamiseen aiheuttivat hetkellisesti voimakkaasti kohonneita typpioksiduulipäästöjä ilmakehään.

Lämpimänä talvena typpioksiduulipäästöt olivat kaksinkertaiset verrattuna kylmään talveen, mikä oli seurausta maaperän jäätymisestä ja sulamisesta. Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätyminen ja sulaminen lisäävät typpioksiduulia muodostavien maaperämikrobien aktiivisuutta sekä vapauttavat maaperään varastoitunutta, mikrobien aiemmin tuottamaa kaasua.

Vuosittaiset typpioksiduulipäästöt olivat päästöpiikeistä huolimatta pienemmät kuin Suomen kansallisessa kasvihuonekaasuinventaariossa käytetyn päästökertoimen tuottama ennuste kyseiselle maankäyttömuodolle.

Mittaukset jatkuvat Ruukin pellolla. Tutkimusjakson jälkeen pellolla on viljelty viljaa osana nurmiviljelykiertoa. Nyt julkaistut tulokset auttavat Ilmatieteen laitoksen mukaan tarkentamaan ohutturpeisten peltojen päästökertoimia, mutta mittauksia tarvitaan lisää.

Suomessa 13 prosenttia viljelykäytössä olevasta maa-alasta on turvepeltoja. Niistä 40 prosenttia on ohutturpeisia eli niissä on enintään 0,6 metriä turvetta.

Pohjois-Pohjanmaalla peltopinta-alasta noin kolmannes on turvepeltoja. Kun etsitään keinoja vähentää turvepeltojen ilmastopäästöjä, on tärkeää mitata päästöjä siellä missä nurmiviljelyllä on suurin merkitys, Ilmatieteen laitos toteaa.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Agricultural and Forest Meteorology . Tutkimusta johti Ilmatieteen laitos, ja se tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa.