Itä-Suomesta vietiin eduskuntaan hätähuuto suurpetopolitiikan vaikutuksista ruoantuotantoon

Metsästäjäliiton ja MTK:n piiriedustajat jättivät tiistaina hätähuutonsa itäsuomalaisen maatalouden puolesta kansanedustajille. Edustajat tapasivat tiistaina eduskuntatalolla eri puolueiden kansanedustajia.

Itä-Suomen edustajaryhmä halusi avata kansanedustajille suurpeto- ja valkoposkihanhitilanteen vakavuutta oman hätähuutonsa avulla. Lähettiläät korostivat suurpetotilanteen vaikutusta paitsi paikallisten asukkaiden turvallisuuteen mutta myös alueen tilallisten toimeentuloon. Karhujen, susien ja valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot maataloudelle ovat voimakkaassa kasvussa, eivätkä korvauksiin varatut määrärahat enää riitä vahinkojen kattamiseen.

”Itä-Suomessa ollaan ajautumassa tilanteeseen, jossa erityisesti suurpeto- ja hanhivahinkojen yhteisvaikutus kiihdyttävät maatilojen lopettamistahtia”, korostaa Pohjois-Karjalan Metsästäjäliiton puheenjohtaja Antti Kuivalainen.

Edustajat kertovat, että tilat joutuvat lopettamaan toimintaansa monen eri syiden yhteisvaikutuksesta. Keväällä valkoposkihanhet syövät suihinsa tärkeimmän sadon eli kevätrehun, jonka tilalle joudutaan ostamaan kallista tavaraa. Tämä tekee toiminnasta kannattamatonta. Tämän lisäksi suurpedot aiheuttavat erilaisia eläin- ja satovahinkoja.

Kuva: Johannes Tervo

”Melkein sata paalia on eräskin tilallinen menettänyt tänä vuonna karhujen kynsissä. Paikoin karhuja on niin paljon, että viljat on tallaantuneet maahan ja ne ovat kostuneet. Mitä ihmettä me kohta syömme”, pohtii Metsästäjäliiton Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja Arto Nykänen.

Monilla tiloilla ollaan jo nyt kiikun kaakun selviytymisen kanssa. Lisäksi pankit tarkkailevat jatkuvasti rahoitustilannetta ja ovat kiristäneet luotonantoa. Pankit ovat ajaneet tiloja jopa konkurssiin.

”Kokonaiskuvaa ei nähdä, eikä ole ymmärretty, miten pahaan tilanteeseen täällä on ajauduttu”, Kuivalainen kiteyttää.

”Tarjosimme kansanedustajille toimenpidelistaa, mitä meidän mielestämme pitäisi nyt tehdä. Nykyinen tilanne ei kestä enää hallinto-oikeuden ratkaisun odottelua, vaan toimivia ratkaisuja tulee saada aikaa nopeasti”, hän sanoo.

”Metsästäjäliittoa pitäisi tässä asiassa kuunnella. Parempi olisi se, että riistahallinto määrittelisi suurpedoille kiintiöt koko valtakunnassa poronhoitoalueen tapaan”, Nykänen toteaa.

Tämä tarkoittaisi sitä, että käytössä olisi metsästyskiintiöt, jolloin poikkeuslupia ei tarvitsisi hakea.

Myös valkoposkihanhia tulisi voida metsästää Suomen riistakeskuksen päätöksellä. Lisäksi Suomessa tulisi edustajien mukaan ottaa käyttöön ns. valkoposkihanhien suojametsästys, jolla voidaan estää vahinkojen aiheutuminen, jos lintuja on tietty määrä korjaamattomalla pellolla.

”Suurpetoluvista valittajat väittävät, että kannanhoidollinen metsästys on turhaa ja että luonto hoitaa. Minä olen samaa mieltä. Luonto hoitaa, mutta se edellyttää sitä, ettei Suomessa ole yhtään ihmistä, karjaa tai peltoja – vain pelkkää erämaata.”