Maaperätutkija: Pelto on tärkeä hiilinielu
Ruuantuotanto aiheuttaa päästöjä mutta sillä on avaimet myös niiden vähentämiseen. Pelloilla on monia rooleja hiilen sidonnassa ja siten ilmastomuutoksen hillinnässä, toteaa maaperätutkija Helinä Hartikainen Helsingin yliopistosta.
Ravinteiden reaktiot maassa ovat perusluonteeltaan kemiaa. Yhteyttäminenkin on kemiaa, Hartikainen muistuttaa.
Vihreät kasvit yhteyttävät, nappaavat ravinteet ja veden maasta sekä ilmasta hiilidioksidia, jonka ne purkavat hapeksi ilmaan ja hiilen ne käyttävät omaan kasvuunsa.
Kasvin kuoltua osa hiilestä palautuu takaisin ilmakehään ja osa jää ruokkimaan ravinteiden kierrosta vastaavaa maan eliöstöä. Vain pieni osa hiilestä jää humuksen raaka-aineeksi.
Syntyvä humus on kuitenkin erittäin kestävää hajotusta vastaan ja siten pitkäikäinen hiilivarasto.
Pelto on hyvä hiilinielu, mutta lyhytaikainen verrattuna metsiin, jotka sitovat hiiltä pitkäksi ajaksi.
Ilmastonmuutos on kuitenkin niin pitkällä ja kovassa vauhdissa, että lyhytaikaisillakin nieluilla on kysyntää ja tarvetta. Voisiko pelto olla ilmastonmuutoksen jarru?
Kyse on maaperän kunnosta. Hiili on keskeinen rakenneosa humuksessa, joka sitoo vettä ja ravinteita käyttökelpoisessa muodossa, antaa maalle puskuriominaisuuksia ja toimii happamuuden säätelijänä, Hartikainen sanoo.
Erittäin hitaasti hajoavana aineena varsinainen humus ei ylläpidä ruuantuotannolle tärkeää mikrobiaktiivisuutta yllä. Siihen tarvitaan mehevämpää eloperäistä ainesta.
Humusta voidaan pitää maatalouden pelastajana, Hartikainen innostuu. Vaikka kaikki luonnossa tapahtuva on kemiallisten ja fysikaalisten prosessien sarja, on myös kyse terveen maalaisjärjen käytöstä.
Itse asiassa tuottavassa ja vastuullisessa toiminnassa menetelmät ovat vanhoja ja hyviksi havaittuja. Ne vain unohtuvat välillä, Hartikainen sanoo ja peräänkuuluttaa terveen maalaisjärjen käyttöä.
On syytä pohtia toimenpiteitä, niiden vaikutuksia ja seurauksia myös pitkällä aikavälillä.
Esimerkiksi Haber-Boschin menetelmä keksittiin 1900-luvun alussa. Siinä sidotaan typpeä ilmakehästä maakaasun avulla.
Typpilannoitteen tuottamiseen tarvitaan valtavat määrät energiaa ja siitä aiheutuu runsaasti hiilidioksidipäästöjä. Palkokasvit pystyvät samaan tuotantoon auringon energialla, mikä ei aiheuta riippuvuutta muista valtioista, Helinä Hartikainen sanoo.
Palkokasvit tekevät työnsä kuitenkin vain hyvärakenteisissa ja hyvin kalkituissa maissa.
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
