Vesitalouden erityisasiantuntija Mikko Ortamala ja maaviljelijä Stefan Widlund ovat tyytyväisiä Loviisanjoen kunnostukseen. Kuva: Sanne Katainen
Valtaojien korjausvelka on valtava – näin se näkyy maatalouden kannattavuudessa
Valtaojien korjausvelka on iso yhteiskunnallinen kysymys, asiantuntija sanoo.
Loviisanjoen kunnostus valmistui kolme vuotta sitten. Aiemmin vuosittain pelloille tulvinut uoma on nyt esimerkillisessä kunnossa. Kuva: Sanne KatainenOjitusten korjausvelka on valtava. Tilanne aiheuttaa sadonmenetyksiä eli taloudellisia tappioita viljelijöille sekä ravinnekuormitusta vesistöihin.
Ojitusten ja peltojen kunnostus täytyisi aloittaa korjaamalla valtaojat, sanoo vesitalouden erityisasiantuntija Mikko Ortamala Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksestä.
Jos valtaojat eivät ole kunnossa, ei pellolla tehtävistä salaojien korjauksista tai maanparannusaineiden käytöstä saada läheskään täyttä hyötyä.
”Aivan ensimmäisenä täytyy kunnostaa valtaojat”, Ortamala sanoo.
”Pellolla tehtävät maanparannustoimet eivät auta, jos valtaojat eivät toimi.”
Viimeisen 60 vuoden aikana valtaojat ovat päässeet huonoon kuntoon. Ojia kaivettiin huomattava määrä valtion kannustamana 1900-luvun alussa ja sotien jälkeen.
Tuolloin perustettiin ojitusyhteisöjä, joihin kuuluu kaikki maanomistajat, jotka hyötyvät ojituksesta eli omistavat maata hyötyalueella.
Ojitusyhteisön tehtävä on vesilain mukaan huolehtia valtaojauomastojen kunnossapidosta.
Arvioiden mukaan ojitusyhteisöjä on noin 20 000, mutta suurin osa niistä ei ole pitänyt kokouksia tai kunnostanut ojia vuosikausiin.
Ortamalan mukaan ojitusyhteisöistä aktiivisesti toimii alle viisi prosenttia.
Vuosittain avustuksia haetaan ainoastaan yksittäisille valtaojien kunnostusprojekteille.
”Suuri osa maatalousalueiden ojitus- ja kuivatusrakenteista on rakennettu vuosikymmeniä sitten, eikä niitä ole pidetty kunnossa riittävästi.”
”Tämä on johtanut merkittävään korjausvelkaan, jonka seuraukset näkyvät sekä maatalouden tuottavuudessa että ympäristön tilassa”, Ortamala summaa.
Valtaojien korjausvelka on iso yhteiskunnallinen kysymys, Ortamala sanoo.
Maatalouden kuormitus vesistöihin syntyy suurelta osin liiallisen märkyyden aiheuttamista tiivistymistä, painumista ja niiden aiheuttamista ravinnehuuhtoumista.
”Kuormitus muodostuu, kun pelloilla ei ole toimivaa vesitaloutta. Liika vesi estää kasvien kasvua ja lisää ravinteiden huuhtoutumista lannoitteiden ja maan muokkauksen myötä”, Ortamala toteaa.
”Savipelloilla tiivistymät ovat jankon alla pahimmillaan kuin liuskekiveä. Vesi ei silloin imeydy.”
Ongelmien ennaltaehkäisy on mahdollista. Toimivat vesitalouden rakenteet parantavat satoa, vähentävät ravinnekuormaa ja pienentävät ympäristöongelmia.
Toimiva peruskuivatus valtaojatasolla mahdollistaa toimivan paikalliskuivatuksen eli salaojituksen, joka puolestaan mahdollistaa maaperäterveyden ja kasvukunnon toimenpiteet.
”Ojitusten korjausvelka on keskeinen osa kokonaisuutta, jossa yhdistyvät vesien tila, ympäristötoimet, ruokaturva ja maatalouden kilpailukyky”, Ortamala tiivistää.
Haasteensa tähän tuo maatalouden rakennemuutos, tilakokojen kasvaminen, vuokraviljelyn yleistyminen, ojitusyhteisöjen aktiivisen toiminnan lakkaaminen, ilmastonmuutos lisääntyvine sateineen sekä ennen kaikkea haastava taloudellinen tilanne.
Aiemmin syksyllä Yle uutisoi salaojayhdistyksen arviosta, että salaojissa on miljardin euron korjausvelka. Kuinka suuri velka on valtaojissa?
”Euromäärä ei ole tiedossa. Se voi olla melkoinen”, Ortamala sanoo.
Jos lasketaan kunnostusten työkustannus ja tierummut sekä muut tarvikkeet, saadaan yksi arvio.
Jos siihen lasketaan päälle peltojen vajaatuottoisuudesta tulevat kulut, menetetty satomäärä, tuotantopanokset, maan pääoma-arvon lasku sekä verovaikutukset ja ravinnehuuhtouman aiheuttamat kulut, summa vain kasvaa.
Loviisanjoki kulkee niin peltojen, metsäalueiden kuin asuinalueiden läpi. Kuva: Sanne KatainenValtaojien peruskunnostus koetaan usein hankalaksi.
”Sitä varten on ammattilaiset. Osaamista löytyy, viljelijät eivät ole oman onnensa nojassa”, Ortamala sanoo.
Jos haluaa kunnostustyön käyntiin, tulee ottaa yhteys oman alueen alueelliseen vesienhallinnan suunnittelijaan sekä ely-keskuksen vesitalousasiantuntijaan.
Iso työ on joka tapauksessa edessä, kun 95 prosenttia ojitusyhteisöistä ei ole nyt toiminnassa.
Ojitusyhteisöillä on kuitenkin vesilain mukaan vastuu valtaojien kunnosta.
”Keskeinen kysymys on, miten saadaan yhteisöt takaisin toimintaan?” Ortamala toteaa.
Ilmaisesta, kaikkien käytössä olevasta Ojitusyhteisöt kartalla -verkkopalvelusta jokainen voi käydä katsomassa kuuluuko oma maa-alue ojitusyhteisöön. Siitä työ voi alkaa.
Ojitusyhteisöt kartalla: https://ely.maps.arcgis.com/apps/webappviewer/index.html?id=e2ed85641789499c8b27d0d18bcc67f7Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
