

Dronet saavat uutta käyttöä, kun niitä valjastetaan ilmastonmuutoksen myötä leviävän kiusallisen rikkakananhirssin etsimiseen.
”Oletus on, että kananhirssi löytyy helposti dronekuvista”, toteaa tutkija Pentti Ruuttunen Luonnonvarakeskus Lukesta.
Luke käynnisti yhdessä Maanmittauslaitoksen, Uudenmaan ruotsinkielisen neuvontajärjestön ja Ruokaviraston kanssa kolmivuotisen Uhkaavasti leviävät rikkakasvit -hankkeen, Ulrikan.
Rikkakananhirssin lisäksi tutkitaan erityisesti pantaheiniä ja koisoja.
Luke on käyttänyt dronekuvauksia muun muassa puhdaskauran viljelyksillä. Kertynyttä osaamista voidaan käyttää rikkakananhirssin hakemisessa. Ruuttunen uskoo, että korkeat hirssiyksilöt löytyvät aika helposti. Hirssi voi kasvattaa myös maanmyötäisiä rönsyjä.
Ruuttunen kertoi rikkakananhirssistä ja muista ilmastonmuutoksen mukana Suomeen leviävistä uusista rikkakasveista tiistaina 5. elokuuta Jokioisissa Luken pellonpiennartapahtumassa.
Kuvauksia on tehty Piikkiössä ja Inkoossa, missä on rikkakananhirssin saastuttamat koeruudut.
Röyhylle ehtineen hirssin löytäminen ei liene kovin vaikeaa, mutta taimivaiheessa se ei juuri erotu viljoista, arvioi vanhempi tutkija Roope Näsi Maanmittauslaitokselta.
Näsi on käynyt kahdesti kuvaamassa hirssejä tutkimuslohkoilla. Seuraavalla kerralla hirssin pitäisi olla röyhyllä.
”Kokemuksesta tiedetään, että tekoäly löytää kohteen, jos se voidaan havaita silmällä.”
Rikkakasvien tunnistukseen käytetään tekoälyä. Rikkakasvit haetaan ensin pellolta, jonka jälkeen ne käydään kuvaamassa dronella.
Tietokoneelle opetetaan, miltä hirssi näyttää, jolloin se löytää kasvit ja osaa kertoa niiden tarkan paikan.
”Kokemuksesta tiedetään, että tekoäly löytää kohteen, jos se voidaan havaita silmällä”, Näsi sanoo.
Ehkä joskus dronella voidaan käydä kitkemässä tai ruiskuttamassa rikat, kun tarkat löytöpaikat tiedetään, Näsi miettii. Tätä yritetään parhaillaan puhdaskauran jatkohankkeessa.
Lentoruiskutus ei ole toistaiseksi luvallista, mutta samaan lopputulokseen päästään, jos ruiskun suuttimia pystytään ohjaamaan paikkatiedon mukaan.

Luken pelloilla Jokioisissa ei ole todettu rikkakananhirssiä, mutta naapuritilalta löytyi esiintymä. Pelto on nyt kesannolla.
Rikkakananhirssistä saattaa tulla hukkakauraa kiusallisempi riesa peltoviljelyksillä, jos sen torjunnassa epäonnistutaan ja rikkakasvi pääsee leviämään laajalti.
Joka tapauksessa edessä on pitkä kamppailu. Yksittäinen kasvi voi tuottaa tuhansia siemeniä, jotka voivat säilyä itämiskykyisinä maassa yli kymmenen vuotta.
Ruuttusen mukaan muutaman kasvin esiintymä voidaan torjua kitkemällä, mutta laajemmissa esiintymissä tarvitaan kemiallista torjuntaa. Leveälehtisistä kasveista kananhirssi voidaan torjua heinämäisten kasvien torjunta-aineilla ja myös hukkakauran torjuntaan käytetyn Axialin on todettu tehoavan hirssiin.
Teho saattaa kuitenkin heiketä, sillä kananhirssi voi kehittää kestäviä kantoja. Lisäksi rikkakananhirssin näyttää risteytyvän lännenkananhirssin kanssa, mikä ei helpota torjujan työtä.
Rikkakananhirssi on vasta alkusoittoa ilmastonmuutoksen myötä leviävistä rikkakasveista.
Viherpantaheinä on toinen kiusallinen ja helposti leviävä tulokas.
Kolmas ovat koisot, joita on Satakunnassa Köyliössä maanpeitteeksi asti. Iso haaste on, jos Etelä-Ruotsin Skoonea piinaava rikkapuntarpää leviää tänne.
Ulrika-hanke on moniosainen.
Ruokavirasto tutkii siemenen leviämisreittejä. Rikkakananhirssin on todettu leviävän tuontisiemenen mukana. Se ei ole kielletty laji hukkakauran tavoin, jolloin hirssiä sisältävää siementä voi tuoda ja markkinoida tiloille.
Torjuntakeinoja testaan kenttäkokeilla. Samoin rehuviljan säilöntäaineiden tehoa siementen itävyyteen selvitetään.
Luke ja Bayer etsivät vastausta siihen, miten nopeasti hirssi tulee vastustuskykyiseksi nykyisille torjunta-aineille.