Satelliittiseuranta ja sen kylkiäisenä tullut mahdollisuus esimerkiksi muokata omaa hakemustaan vielä usean kuukauden ajan hakuajan päättymisen jälkeen on vähentänyt tilalla tehtävien valvontojen määrää huomattavasti. Siinä missä EU edellytti valvontoja vielä vuonna 2022 viidelle prosentille tukia hakeneista tiloista, nykyisellä tukikaudella eli vuodesta 2023 alkaen vaatimus on ollut enää kaksi prosenttia.
Suomessa tämä kaksi prosenttia tarkoitti viime vuonna 790:tä tilaa. Näistä noin puolella tehtiin lisäksi ehdollisuuden valvonta. Ehdollisuuden valvonta on laajempi kuin tavanomainen pinta-alatukien kokotilavalvonta.
Yksi syy valvontoihin on se, ettei kaikkia Suomessa voimassa olevia tukiehtoja voida varmentaa satelliitilla.
Kokotilavalvontaan päätyneistä tiloista valittiin satunnaisotannalla 31 prosenttia.
Loput valittiin niin, että valinnassa painotettiin tiettyjä ennakkoon määriteltyjä riskitekijöitä. Jos tällainen riskitekijä omalla tilalla täyttyy, voi joutua helpommin valvontaan kuin tila, jolla vastaavaa riskitekijää ei ole.
Tässäkin on oma ”helpotuksensa”: Riskitekijästä huolimatta painotettu otanta ei kohdistu sellaisiin tiloihin, jotka ovat olleet valvonnassa viimeisen viiden vuoden aikana eikä tällöin ole havaittu puutteita tukiehtojen noudattamisessa.
Viime vuoden valvonnoissa painotetun otannan riskitekijöinä olivat muun muassa pysyvän nurmen suuri ala ja ekojärjestelmätuen monimuotoisuuskasvit-toimenpide. Monimuotoisuuskasvitoimenpiteen ehtojen noudattamisessa havaittiin runsaasti puutteita vuosina 2023 ja 2024, joten tuon toimenpide poimittiin painotetun otannan riskitekijäksi ja näin toimenpiteen valitseminen lisäsi viime vuonna todennäköisyyttä päätyä valvontaotantaan.
Lisäksi painotettiin tiloja, joilla peruslohkojen ympärysmittojen suhde lohkojen yhteispinta-alaan on suuri. Tällaisilla tiloilla on paljon pieniä lohkoja ja näin runsaasti pientareita ja lohkorajoja.
Valvontaotantaan joutumisen todennäköisyyttä nosti myös avokesannon suuri osuus tilan peltoalasta.