
Vuoden vaihtuessa on hyvä tarkastella, mitä uusi vuosi tuo maatalous- ja elintarvikesektorille. Poikkeukselliset kriisit ovat viime vuosina muokanneet ruokasektoria ja tehneet toimintaympäristöstä entistä vaikeammin ennakoitavan.
Taloudessa inflaatiopaineet ovat kuitenkin helpottaneet, ja ruokamarkkinat ovat hakeutuneet uuteen tasapainoon pandemia-ajan ja sitä seuranneiden kriisien jälkeen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita paluuta vanhaan vaan uusi tasapaino näkyy kohonneina hintoina pitkin ruokaketjua. Markkinoiden epävarmuus ja sään ääri-ilmiöt lisäävät jyrkkien hintavaihteluiden riskiä.
Ukrainassa sota on jatkunut lähes kolme vuotta, ja maailmanlaajuisesti poliittiset ja taloudelliset riskit ovat edelleen merkittäviä.
Reilun kahden viikon päästä Donald Trump vannoo toistamiseen virkavalansa Yhdysvaltojen presidenttinä. Hänen hallintonsa kauppapoliittiset linjaukset voivat aiheuttaa häiriöitä maailmankauppaan. Ruokasektorillakin on syytä ennakoida, miten mahdolliset tullit ja vastatullit vaikuttavat kansainväliseen kauppaan mm. Yhdysvallat – Kiina – Eurooppa -akselilla ja miten ne heijastuvat Suomen markkinoihin.
Joulukuussa uutisoitiin myös EU:n ja Mercosur-maiden pitkään valmistellusta vapaakauppasopimuksesta, joka edellyttää vielä ratifiointia ja Euroopan parlamentin hyväksyntää. Voimaan tullessaan sopimus avaisi uusia markkinoita ja poistaisi kaupan esteitä. Vaikutukset ruokasektorillemme, niin viennin kuin tuonnin näkökulmasta, on tarpeen analysoida.
Katseet ovat myös jo tulevassa EU:n rahoituskaudessa. Vuoden 2027 jälkeistä rahoituskautta valmistellaan hyvin erilaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa kuin edellistä. EU:n komissiolta odotetaan ehdotusta monivuotiseksi rahoituskehykseksi vuosille 2028–2034 heinäkuuhun mennessä.
Alkuvuodesta odotetaan uudelta maatalouskomissaarilta sadan päivän visiota siitä, mihin suuntaan EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa viedään. Miten unionissa luodaan kestävää ja pitkän aikavälin kilpailukykyistä maataloussektoria sovitellen yhteen moninaisia haasteita, kuten EU:n mahdollinen laajentuminen, huoltovarmuudesta ja ruokaturvasta huolehtiminen sekä kestävyyteen liittyvät tavoitteet?
Maatalouden rakennemuutos jatkaa etenemistään. Tänä vuonna maatilojen lukumäärä putoaa alle 40 000:een. Tilakoon kasvaessa yrityskohtaiset riskit kasvavat, ja myös investointien euromääräiset summat suurenevat.
Vaikka investoinneissa nähdään pientä elpymistä, niitä tarvitaan kipeästi enemmän – niin maataloudessa kuin elintarviketeollisuudessakin. Tärkeää on säilyttää maatalous- ja koko ruoka-ala houkuttelevana uravaihtoehtona nuorille.
Palkkaneuvottelukierroksen odotetaan kohentavan yksityistä kulutusta. Kuluttajien luottamus omaan talouteen näyttäytyy edelleen vaisuna. Kuluttajien valinnat ja elintarvikeviennin noste ovat kuitenkin ratkaisevassa roolissa koko ruoka-alan piristymisessä. Kestävät ratkaisut, yhteistyö ja ruokasektorin kyky sopeutua muutoksiin ovat avainasemassa tänäkin vuonna.
Kirjoittaja on PTT:n tutkimusjohtaja.