Kännykkä kädessä voi pian lähteä salaojia etsimään

Vanhat salaojakartat löytyvät paperisina ja sähköisinä lähes aina. Salaojayhdistys huolehtii uusien ja vanhojen karttojen arkistoinnista ja niiden saatavuudesta yhdessä salaojasuunnittelijoiden kanssa.

Jos on kiire, saappaat ovat savessa tai Carunan kaapelinkaivajat ovat ilmaantuneet yllättäen paikalle, vanha salaojakartta pystytään parhaimmillaan toimittamaan vielä samana päivänä sähköisesti ja paperinen saadaan postin kuljetettavaksi saman tien, toteaa toiminnanjohtaja Olle Häggblom Salaojayhdistyksestä.

Vanhoja salaojakarttoja kysytään ajoittain paljon osin ehkä siksi, että kartta-arkisto on keskitetty yhdistykselle. Joka arkipäivä tulee muutamia pyyntöjä. Lisäksi suunnittelijat pääsevät karttojen sähköiseen tietokantaan ja voivat hakea sieltä kartat ja hyödyntää niitä työssään, Häggblom kertoo.

Hän pitää tilannetta varsin hyvänä.

Ajantasaiset tiedot löytyvä tietokannasta. Suunnitelmia voi hakea myös karttaohjelmistolla, jonka alta suunnitelmat löytyvät. Kuva: Carolina Husu

Yli 90 prosenttia Suomen salaojasuunnitelmista löytyy arkistosta ja suurin osa niistä on sähköisessä muodossa.

Ala digitalisoitui 1990-luvulla. Sitä vanhemmat kartat ovat paperisia ja löytyvät Helsingistä Simonkadun kellarista. Vanhoja paperikarttoja skannattiin parikymmentä vuotta sitten, mutta aivan kaikkia ei ole skannattu. Osa on mikrofilmeillä.

Kellarissa käydään edelleen viikoittain, kun sähköistä karttaa ei löydy, mutta tiedetään, että ojastokartta on joskus tehty. Vanhoja Viipurin läänin karttojakin on tallella.

Joskus salaojakartan hakeminen on salapoliisityötä. Kartta yleensä löytyy, jos tiedetään toimitusnumero, lohkotunnus tai edes edellinen tai nykyinen omistaja.

Arkisto kasvaa edelleen, sillä toisinaan vanhoja karttoja löytyy pöytälaatikoista ja niitä toimitetaan yhdistykselle. Viimeisin iso siirto saatiin vuonna 2018, jolloin kerralla saatiin talteen satoja kiloja ojasuunnitelmia ja hahmotelmia.

Häggblomin mukaan vanhat paperiset kartat sisältävät usein luonnoksia ja muita tietoja pellosta. Aineistoon kuului miltei aina maaperän tiedot metrin tai kahden syvyyteen. Digiaikana tehdyistä kartoista on vain valmiit ojasuunnitelmat.

Suunnittelijat voivat käyttää arkistojen sähköisiä karttoja työssään. Vastavuoroisesti he lähettävät uudet suunnitelmat esimerkiksi täydennysojituksista yhdistykselle. Arkisto pysyy ajan tasalla. Yhdistys keskittyy arkiston ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Paperisten karttojen aikana suunnittelijat tallensivat myös muuta tietoa ja yhdestä suunnitelmasta voi olla tallella nivaska paperia. Myös maaperän ominaisuudet tutkittiin. Kuva: Carolina Husu

Vanhoja salaojakarttoja voi tilata yhdistyksen verkkosivuilla olevalla tilauslomakkeella tai soittamalla yhdistykseen.

Hinnat on pidetty kohtuullisena. Toimitusmaksu on 25 euroa ja jokaisesta kartasta veloitetaan viisi euroa. Kiirelisiä ei peritä. Summa on sama riippumatta siitä, lähetetäänkö kartta sähköisesti tai paperisena. Yhdistyksen tulostin yltää A3-kokoon ja sitä suuremmat tilataan alihankkijalta.

Häggblom pitää salaojakarttojen arkistoa varsin kattavana, vaikka kertoo olevansa hieman kateellinen Latvialle ja Liettualle. Neuvostoliiton peruja salaojista ja maaperästä löytyy tarkat tiedot.

Toisaalta tilanne on paljon parempi kuin Ruotsissa, missä karttoja ei ole säilytetty keskitetysti, vaan ne ovat tallella maanomistajilla, jos ovat. Ero selittyy ehkä sillä, että Ruotsissa pellot salaojitettiin 50 vuotta aiemmin kuin Suomessa. Ruotsissa ei ole tahoa, joka arkistoisi karttoja systemaattisesti.

Vanhoja salaojakarttoja löytyy yli sadan vuoden ajalta. Myös Viipurin läänin karttoja on arkistossa. Kuva: Carolina Husu

Häggblom on koulutukseltaan vesitalouden DI ja teki diplomityönsä salaojien täydennysojituksista. Vesitalous kiinnosti kaupunkilaispoikaa jo nuorena eikä into ole laantunut. Aihe on myös entistä ajankohtaisempi, sillä ilmastonmuutos todennäköisesti muuttaa myös peltojen vesitaloutta.

Yhdistys on mukana hankkeessa, jossa mallinnetaan veden liikkeitä pellolla ja maaperässä. Tarkoitus on testata, mitä pelloille tapahtuu, jos ja kun sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus, sateet ja myrskyt, yleistyvät.

Peltojen kuivatus on ajankohtaista taas kerran, kun ilmastonmuutos etenee ja sään ääri-ilmiöt vahvistuvat, Olle Häggblom miettii. Kuva: Carolina Husu

Karttojen georeferointi voi olla seuraava askel arkistojen hyödyntämisessä. Referoinnissa kartta kiinnitetään paikkaan ja muutetaan nykyiseen koordinaatistoon. Sen jälkeen on mahdollista, että salaojat saadaan näkymään kännykän karttaohjelmassa. Salaojia ja kaivoja voidaan paikantaa helposti, kun karttaohjelmassa sijaintia kuvaava piste osuus ojan kohdalle.