Laatumaidosta myönnettävää kultamitalia ei voi saada tuurilla, vaan sen takana on aina vuosikymmenien kova työ. Turtiaisten ensimmäinen mitali on 25 vuodesta laatumaitoa. Kuva: Saara Lavi
Kultamitali ei tule tuurilla, vaan jokapäiväisellä työllä ‒ jos jostain pitää tinkiä, se on jonnin joutava puunaus
50 vuotta parasta E-luokan maitoa tuottanut pariskunta listaa yhdeksi onnistumisen salaisuudeksi sopivan määrän pessimismiä.TilaajalleSavonlinna
"Tärkeintä on noudattaa omaa hyvää tekemistä joka päivä”, linjaavat Walter Ehrströmin kultamitalilla palkitut Eero ja Leena Turtiainen Purhonmäen tilalta Savonlinnan Punkaharjulta. Kuva: Saara Lavi”Sattumalta se ei tule, tai hyvällä tuurilla. Eikä väkisin yrittämällä”, kiteyttää maidontuottaja Eero Turtiainen arvostetun maitomitalin luonteen.
Hänet sekä puolisonsa Leena Turtiainen palkittiin viime viikolla Walter Ehrstömin säätiön kultamitalilla 50 vuoden yhtäjaksoisesta laatumaidon tuottamisesta.
Palkinnon taustalla on vuosikymmeniä jokapäiväistä hyvää tekemistä.
”Sitä pitää noudattaa, vaikka olisi kiireisiä päiviä. Pitää erottaa tärkeimmät työt ja hoitaa ne aina hyvin”, Leena Turtiainen sanoo.
”Huolellisella työllä halutaan pienentää huonon perustuurin vaikutusta”, Eero Turtiainen täydentää.
Se, mistä voi tilanteen vaatiessa tinkiä, on Eeron sanoin ”jonnin joutava puunaus”.
Silti tilan navetassa on puhdasta ja valoisaa, ja eläimet voivat selvästi hyvin.
Laatumaidon salaisuutena Leena korostaa etenkin ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa ja hyvän karjasilmän merkitystä.
Hän tuntee lehmät paremmin utareesta kuin päästä ja seuraa tarkasti esimerkiksi mahdollisia turvotuksia umpilehmien utareissa.
Tilalla on 60 lypsylehmää sekä nuorkarjaa. Karja on asunut pihatossa jo parikymmentä vuotta ja robottilypsyyn siirryttiin kymmenen vuotta sitten.
Vastuiden jako yrittäjien kesken on melko selvä.
”Minä vastaan navetan seinien sisäpuolella olevista asioista remontteja lukuun ottamatta. Eero hoitaa peltopuolen ja koneet. Kiireaikoina autamme toisiamme tilanteen mukaan”, Leena kertoo.
Yhteistä vapaata Turtiaiset pitävät hyvin harvoin, sillä lomitusjärjestelmä on tuottanut viime vuosina lähinnä pettymyksiä.
”Siellä ei sitouduta tilan toimintaan ja laatujärjestelmään”, pariskunta harmittelee.
Jaksamista Leena pitää yllä yllä hiihtämällä ja lenkkeilemällä, Eero taas nauttii teknisestä näpertelystä ja ongelmien ratkaisemisesta.
”Joku harrastus pitää olla, jossa saa ajatukset pois töistä”, Leena toteaa.
Työssä parasta on uusi elämä.
”Vastasyntynyt vasikka, se on aina hieno juttu. Olen tykännyt lehmistä kovasti ihan lapsesta saakka”, ennen tilalle tuloaan maitotilaneuvojana työskennellyt Leena sanoo.
Tilan lypsylehmät laiduntavat kesällä terveyssyistä. Samalla ne tuovat iloa kylätien kulkijoille. ”Usein joku pysähtyy niitä katsomaan”, Leena iloitsee.
Leena Turtiainen on aina pitänyt lehmistä. Moottorisahalla veistetyn hän on saanut isältään syntymäpäivälahjaksi. Kuva: Saara LaviKuusikymppisen pariskunnan lapset ovat parikymppisiä, eikä tilan jatkosta ole vielä tehty suunnitelmia. Tällä hetkellä yrittäjät ovat tyytyväisiä kokonaisuuteen.
”Koko 2000-luvun ajan on investoitu tulevaisuuteen”, Eero toteaa.
Tilan viljan kuivaus ja veden lämmitys hoidetaan kokonaan hakkeella ja aurinkopaneelit tuottavat osan sähköntarpeesta. Eikä talossa ole yhtään traktoria, jolla olisi ajettu alle 10 000 tuntia.
Kolmannes liikevaihdosta tulee metsätaloudesta. ”Leena on himoraivaussahuri”, Eero kehaisee.
Isoimmista investoinneista on jo sen verran aikaa, että taloustilanne on vakaa, vaikka maailma myllertää ympärillä.
”Lannoitteet ostetaan aina ennakkoon ja säilörehu sekä vilja tulee omalta tilalta, joten ostorehukustannus on maltillinen. Eniten on huoli nuorien, vasta investoineiden tuottajien pärjäämisestä”, Leena Turtiainen miettii.
- Osaston luetuimmat
