Viljelyn riskit ovat uudella tasolla: Ajallinen hajauttaminen niin ostoissa kuin myynneissä nousee merkittäväksi riskien hallintakeinoksi

Tuotantopanosten ja sadon hintojen rajut muutokset tarkoittavat, että myös viljelyn riskit ovat nousseet aivan uudelle tasolle.

Virheet voivat käydä erittäin kalliiksi, mutta toisaalta onnistuminen tuottaa tulosta, jollaista ei joka päivä nähdä.

Sadon onnistumisia tarvitaan, jotta viljelyn nouseviin kustannuksiin voidaan vastata. Lisäksi on huomioitava, että monilla tiloilla viljelyssä on paljon kehittämisvelkaa aikaisemmilta vuosilta, erityisesti koskien maan kasvukuntoa ja vesitaloutta.

Ajallinen hajauttaminen niin ostoissa kuin myynneissä nousee yhdeksi merkittäväksi riskien hallintakeinoksi. Myös viljelyn sääriskien hallintaan on jatkuvasti kiinnitettävä enemmän huomiota. Haasteelliset kasvukaudet näyttävät seuraavan toisiaan.

Peltojen vesitalouden parantaminen, maan multavuuden nosto ja viljelykasvien monipuolistaminen ovat keskeisiä sääriskien hallintakeinoja, jotka kaikki tähtäävät viljelyvarmuuden parantamiseen ja maan kosteuden säilyttämiseen.

Myös investointien tarpeellisuus valumavesien talteenottoon ja kastelujärjestelmiin alkavat nousta yhä enemmän esille viljantuotannossakin.

Perusteet sille, että satokasvien viljely on hyvä keskittää hyvätuottoisille peltolohkoille eivät ole muuttuneet mihinkään. On tärkeää tunnistaa omien peltolohkojen ominaisuudet ja sadontuottokyky, ja suunnitella sen jälkeen niille oikeat kasvit ja viljelytoimenpiteet.

Peltolohkot, joilla kylvöt myöhästyvät tai sato jää useina vuosina alle tavoitellun, kannattaa ottaa kunnostuksen piiriin tai ainakin selvittää, mistä kasvukunto-ongelmat johtuvat.

Normaalioloissa alle neljään tonniin jäävä viljan hehtaarisato tavanomaisessa tuotannossa kielii ongelmista pellon kasvukunnossa. Silloin on oleellista selvittää juurisyyt peltomaan rakenteessa ja vesitalouden toimivuudessa tilanteen parantamiseksi, jolloin myös arvokkaille tuotantopanosten käytöille saadaan vastetta.

Viljelysuunnitteluohjelmistot tarjoavat kasvillisuuskarttoja peltolohkoista kasvukauden eri ajankohtina. Niistä saa hyvää apua myös lohkon kasvukunto-ongelmien jäljittämiseen.

Lisäkilojen tuottaminen ei välttämättä vaadi panosten kasvattamista ja kustannusten lisääntymistä, vaan tärkeämpää on huolehtia, että satsaukset tehdään peltolohkoille ja kasvustoihin, joista vastettakin on odotettavissa.

Hyväkuntoisilla peltolohkoilla voidaan viljellä voimaperäisesti, ja niiden kiertoon kannattaa ottaa mukaan satopotentiaaliltaan korkeat kasvit ja lajikkeet, vaateliaat öljy- ja palkokasvit sekä hyödyntää ylipäätään uusien, satoisien lajikkeiden sadontuottokyky.

Hyvätuottoisillakin lohkoilla pitää muistaa huolehtia maan rakenteen ja multavuuden ylläpidosta, ja kasvattaa välillä runsas- ja syväjuurisia kasveja tai apilanurmea, joka toimii samalla typpilaturina.

Hyvä vaihtoehto on myös kylvää kerääjäkasveja, jotka voidaan jättää talviaikaiseksi kasvipeitteeksi.

Viljelykiertoihin kannattaa ottaa mukaan mahdollisuuksien mukaan typensitojakasvit, kuten herne tai apilanurmi. Ne eivät vaadi lannoitusta ja niiden esikasvivaikutus voi olla 100–150 euron arvoinen hehtaaria kohden jo pelkästään typpilannoituksen säästön osalta.

Valkuaiskasvien viljelyllä korjataan myös yksipuoliseen kevätviljojen viljelyyn liittyviä riskejä ja tasapainotetaan viljatasetta kotimaan markkinoilla.

Lisäksi kannattaa huomioida ajoissa, miten syyskasvien kylvö onnistuu ja ennakoida sitä suunnittelemalla niiden esikasviksi aikaisin korjattava kasvi.

Syyskasvien suurempi satopotentiaali ja etumatka kasvussa keväällä sekä sen mukanaan tuoma pienempi riski alkukesän kuivuudelle ovat tulleet esille monina viime vuosina, viimeksi tänä kasvukautena.

Syyskasvit tuovat viljelyyn monipuolisuutta ja tasaavat kevätkylvöpainotteisen viljelyn riskejä, vaikka niilläkin on omat viljelyriskinsä talvehtimisen osalta.

Kirjoittaja on kehityspäällikkö ProAgria Keskusten Liitossa.