Tuliterä hiehopihatto helpottaa Maitokourimon tilan arkea

Lypsykarjapihattohankkeita ei tällä hetkellä ole liiaksi käynnissä. Viime vuosien tyypillinen investointi lypsykarjatiloilla onkin ollut pienempi ja kustannuksiltaan kevyempi nuorkarjarakennus.

Juuri sellainen on rakenteilla salolaisella Maitokourimon tilalla noin 80-päiselle nuorkarjalle. Tarvetta isommalle investoinnille ei tosin edes ole, sillä tilalla on vuonna 2020 valmistunut kahden robotin pihatto.

Hiehopihatto seisoo heinäkuun helteisenä päivänä jo harjakorkeudessaan. Pihaton tulevat asukkaat ovat kerääntyneet laitumen reunalle ammumaan rakennustyömaata kohti kulkeville autoille ja tilan väelle.

Hiehopihaton toistaiseksi luurankomainen ulkomuoto saa pian lihaa luidensa päälle ja sisälle, sillä käyttöönottoa suunnitellaan syyskuun lopulle.

Tilan väki on tyytyväinen päätökseen rakentaa kokonaan uusi pihatto hiehoille. Tähän saakka hiehot ovat olleet vanhassa parsinavetassa, ja kesäisin laitumella.

”Joka syksy nuorkarjaa on narun päässä talutettu laitumelta takaisin parteen. Siinä aina käy mielessä, että sattuuko jotain, se on stressaavaa ja aikaa vievää”, Emilia Kourimo kuvailee.

Kun lypsykarjapihatto valmistui vuonna 2020, ajatuksena oli saneerata 50-paikkainen parsinavetta nuorkarjalle pihatoksi.

Suunnitelmat olivat jo pitkällä, mutta kustannuslaskelmat kuitenkin näyttivät siltä, että remontista olisi tulossa melko kallis siihen nähden, että vanhat tilat jäisivät ahtaiksi ja epäkäytännöllisiksi. Hintalappu olisi ollut noin 150 000 euroa.

Tilan isot investoinnit on nyt hetkeksi tehty, sillä vuonna 2020 valmistui kahden robotin pihatto. Kuva: Pasi Leino

Kokonaan uuden hiehopihaton rakentaminen maksaa vielä yli puolet enemmän, noin 320 000 euroa, mutta vaakakuppi kallistui siihen paristakin syystä.

”Uuden rakennuksen käyttöikä on aivan eri luokkaa kuin vanhan, remontoidun”, Aleksi Kourimo perustelee.

”Todennäköisesti pian olisi joutunut jotain korjaamaan. Lisäksi sitä olisi ollut vaikea saada oikeasti toimivaksi”, Kirsi Kourimo komppaa.

Pieni ja matala ex-parsinavetta olisi luonnollisesti määritellyt sisään ajettavan koneen koon ja sitä kautta mahdollisesti rajoittanut muuten perusteltavissa olevaa koneinvestointia. Nyt sitä ongelmaa ei ole, sillä ruokinta tulee jatkossa hoitumaan apevaunulla ulkokautta.

Yksi palapelin palanen oli vielä se, että Kourimot saivat hankittua robottipihaton viereisen tontin, johon hiehopihatto asettuu luontevasti.

Hiehojen vieminen parteen laidunkauden päätteeksi on Emilia Kourimon mukaan ollut stressaavaa. Uuden pihaton valmistuttua siirron odotetaan sujuvan helpommin. Kuva: Pasi Leino

Hiehonavetan hoitamiseen menee tällä hetkellä aikaa noin kolme tuntia päivässä eli puolitoista tuntia aamuin illoin. Uusien tilojen valmistuttua Kourimot arvelevat hiehojen ruokintaan ja hoitoon käytettävän ajan nipistyvän puoleen. Ihan siihen vanhaa saneeraamalla tuskin olisi päästy.

Uuteen navettaan tulee syväkuivikeparret, ja kestokuivikekarsinat vasikoille puoleen ikävuoteen saakka. Juottovasikoilla on tilat lypsykarjapihaton puolella.

Eläinliikennettä kahden navetan välillä ei ole vielä ratkaistu. Juottovasikat siirtyvät hiehonavettaan taluttamalla. Paluuliikenne hoituu todennäköisesti joko trailerilla tai jonkinlaista kujaa pitkin. Matkaa navetoiden välille jää noin sata metriä.