

Tätä naista voi kutsua Suomen nopeimmaksi maitotilan emännäksi ja maataloustuottajaksi. Kaisa Honkaharju juoksee kilpaa keskimatkoja SM-tasolla ja pitää miehensä kanssa lypsykarjatilaa Kannuksessa.
”En tiedä ketään muuta yleisurheilijaa, joka on kokopäiväinen maanviljelijä ja urheilee tällä tasolla, millä minä urheilen. Hiihdon puolella Perttu Hyvärisellä on myös maatila”, hän sanoo.
Suomessa on kyllä paljon aktiiviurheilijoita, jotka ovat lähtöisin maatilalta, Honkaharju muistuttaa. Yleisurheilijoista voi mainita esimerkkeinä Wilma Murron ja Ella Junnilan.
Honkaharjun päämatka on nykyään 800 metrin juoksu. Kalevan kisoissa hän on ollut parhaimmillaan lajissaan Suomen neljänneksi nopein nainen.
Hän tekee viidesti viikossa kaksi harjoitusta päivässä, kahtena päivänä viikossa on vain yksi harjoitus. Lepopäivä on kerran kolmessa viikossa.
Maitotilan emäntä kävi vuosia juoksulenkillä jo ennen aamulypsyä, jolloin herätyskello soi aamuneljältä. Silloin ei tullut unta tarpeeksi, kun nukkumaan olis pitänyt mennä jo iltaseitsemältä.
”Kolmekymppisenä en jaksa enää herätä niin aikaisin. Siksi menen juoksemaan aamunavetan jälkeen. Illalla menen nukkumaan nykyään puoli yhdeksältä.”

Kaisa Honkaharju pystyy maatalousyrittäjänä sumplimaan itsenäisesti työaikansa, joten harjoittelulle jää hyvin aikaa.
”Kerkeän treenata ja käydä töissä, mutta en ehdi palautua. Minulla on ollut urallani tosi paljon rasitusvaivoja, koska maanviljelijän työ on niin fyysistä.”
Honkaharjun valmentajana toimiva Jouni Kykyri on toisaalta sanonut, että urheilun ja karjanpidon yhdistäminen tuo elämään sopivaa tasapainoa ja keveyttä.
”Kun olen emäntänä navetassa, niin keskityn siihen työhön. Ja kun olen urheilija, niin sitten urheilen. Unohdan helposti sen toisen puolen, mikä on hyvä juttu.”
Hyvästä fyysisestä kunnosta on paljon hyötyä karjanhoidossa, sillä vanha parsinavetta on suuritöinen. Honkaharjun mielestä maatalousyrittäjän kannattaa elää kuin huippu-urheilija.
”Maanviljelijän pitää syödä säännöllisesti, nukkua hyvin ja harrastaa urheilua, jotta tätä raskasta työtä jaksaa tehdä.”
Vaikka Kaisa Honkaharju on lähtöisin kälviäläiseltä maitotilalta, hän ei haaveillut lapsuudessaan maanviljelijän ammatista.
”Kotitilalla oli vähän liikaa eläimiä, joten navetta oli isotöinen. Isä ja äiti kehottivat lukemaan niin hyvin koulussa, että meidän sisarusten ei tarvitse jatkaa tilanpitoa.”
Lukion jälkeen Honkaharju lähti silti opiskelemaan agrologiaa Seinäjoen ammattikorkeakouluun. Hän ajatteli, että isä tarvitsee avioeron jälkeen apua tilan pidossa.
Sitten Kaisa Honkaharju tapasi puolisonsa Antti Huhtalan, joka työskenteli tuolloin Kokkolan traktorihuollossa.
Antin isällä oli terveysmurheita, joten hän kysyi, että voisiko nuoripari ottaa lypsykarjatilan haltuunsa. Sukupolvenvaihdos Huhtalan tilalla Kannuksessa tehtiin vuonna 2017.
”Minä olin silloin vain 23-vuotias ja Antti 25-vuotias. Nyt olemme pitäneet maatilaa yhdessä kahdeksan vuotta”, Honkaharju sanoo.
Vuonna 1991 rakennetussa parsinavetassa on laajennuksen jälkeen paikat 32 lypsylehmälle. Lisäksi pariskunta on remontoinut hiehoille pihaton vanhasta konehallista.
Ammattiurheilija ja maatalousyrittäjä. Syntynyt Kälviällä vuonna 1993.
Asuu Kannuksessa ja pitää siellä maitotilaa yhdessä puolisonsa Antti Huhtalan kanssa. Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 2017.
800 metrin ja 1 500 metrin juoksija. Edustaa seuratasolla Kälviän Tarmoa. Valmentajana toimii Jouni Kykyri.
Suomenmestaruuskisoissa ollut ulkona parhaimmillaan neljäs 800 metrillä ja viides 1 500 metrillä.
800 metrin henkilökohtainen ennätys on 2:08.71 ja 1 500 metrin ennätys 4:27.84. Hypännyt pituutta parhaimmillaan 5,82.
Kaisa Honkaharju keskittyi pituushyppyyn parikymppiseksi asti, mutta lupaava ura katkesi vakavaan loukkaantumiseen.
Lääkäri ilmoitti, että lonkalla ei enää hypätä pituutta.
”Minä olin aivan kriisissä. Olin melkein kuuden metrin pituushyppääjä ja päässyt jo Kalevan kisoihin.”
Sinnikäs keskipohjalainen päätti vaihtaa päälajikseen 800 metrin juoksun.
”Lonkka on sellaisessa kunnossa, että en pysty lähtemään liikkeelle telineistä. 800 metriä oli lyhin matka, missä voi lähteä juoksemaan seisaaltaan”, hän perustelee lajivalintaansa.
Honkaharjulla on ollut lapsesta saakka kaksi haavetta urheilussa: Kalevan kisojen SM-mitali ja Suomen edustaminen maaottelussa.
Kalevan kisojen mitali Kaisalta vielä uupuu, mutta vuonna 2022 hän pääsi edustamaan Suomea pohjoismaisessa hallimaaottelussa Ruotsin Uppsalassa. Se on uran suurin tähtihetki.
Honkaharju herkistyy, kun hän muistelee 1 500 metrin maaottelujuoksuaan.
”Maatalouden ja juoksemisen yhdistelmä on älyttömän raskas. Olin niin fiiliksissä, että minulla nousi itku kurkkuun kesken juoksun.”

”Maatalouden ja juoksemisen yhdistelmä on älyttömän raskas.”
Kaisa Honkaharju puhuu suomalaisen maatalouden ja maaseudun puolesta sosiaalisessa mediassa. Hänellä on sekä Instagramissa että Tiktokissa noin 7 000 seuraajaa.
Lisäksi Honkaharju on tehnyt kolumneja myös Maaseudun Tulevaisuuteen ja Keskipohjanmaa-lehteen. MTK on hänen pääsponsorinsa urheilussa.
Hieman yllättäen päivityksiä seuraavat eniten somessa pääkaupunkiseudulla asuvat 25–35-vuotiaat naiset. Hän on iloinen, että voi kertoa tavallisille ruoankuluttajille, millaista karjatilan arki on.
”Kyllähän tilalliset tietävät tilallisten ongelmat. Parasta palautetta on se, kun monet ihmiset ovat ruvenneet ostamaan kotimaisia tuotteita luettuaan tekstejäni. Silloin tuntuu, että työlläni on jokin merkitys”, Honkaharju iloitsee.
Myös monia urheilijoita kiinnostaa kysyä Kaisalta hänen työstään. Maitotilan emäntä on nykyään monelle eksoottinen ammatti.
”Yksi kaupunkilainen juoksijakaveri kysyi minulta kerran, että juotteko te itse kaikki maidot, mitä tuotatte tilalla. Se oli silmiä avaava kokemus. Mistä hän voisi asian tietää.”
Honkaharju pyrkii kertomaan sosiaalisessa mediassa maitotilan elämästä päiväkirjamaisesti huumorin kautta.
”Jos esimerkiksi paskakone on rikki, niin hauska somepäivitys siitä vähentää myös omaa harmitusta.”
Kolumneissaan Honkaharju on puhunut suomalaisten perheviljelmien puolesta. Häntä hirvittävät esimerkiksi tuhansien lehmien suurnavetat.
”Minä olen varmaan vähän juntti, kun tykkään olla kotona.”
Kaisa Honkaharju avaa kisakauden sisäradalla Botnia Gamesissa Vaasassa tammikuussa.
Tänä talvena hän treenaa pelkästään kotimaan kamaralla. Etelän leiri jää väliin, koska sairastelu on lähes aina pilannut harjoittelun ulkomailla.
”Minä olen varmaan vähän juntti, kun tykkään olla kotona. Pidän siitä, että päivät ovat samanlaisia. Leireillä minulle on tullut hirveät omatunnon tuskat siitä, että Antti joutuu hoitamaan yksin tilaa”, Honkaharju sanoo.
Ammattiurheilu päättyy joskus, mutta päivittäisestä juoksemisesta kannuslainen maatalousyrittäjä ei luovu. Myös sosiaaliseen mediaan satsaaminen kiinnostaa tulevaisuudessa.
”Olen vähän miettinyt, että pitäisikö minun ruveta vetämään leukoja. Elämässä pitää olla jokin tavoite, koska olen todella kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen.”