Venäjän kauppa voi ampua vientiyritysten omaan jalkaan – ”Myös armeija marssii vatsallaan”
Eurooppalaisilla maatalousmarkkinoilla kytee tyytymättömyys, joka voi horjuttaa niitä, jotka Venäjän kauppaa jatkavat. Onko eettinen linjaus lopulta taloudellista itsemurhaa vai pitkän tähtäimen viisas sijoitus – ja kenen etuja yritysten tulisi ennen kaikkea ajaa, pohtii toimittaja Juho Hannuksela.Tilaajalle
Eurovaaleilla valittavan uuden parlamentin on syytä ottaa tarkasteluun myös maataloustuotteiden ja koneiden vientikielto Venäjälle. Kuva: Timo FilpusVenäjän pitkittyvä hyökkäyssota Ukrainassa kiristää paitsi poliittista ilmapiiriä, myös maanviljelijöiden ja maatalousyritysten toimintakenttää Euroopassa.
Vaikka maataloustuotteet ja laajasti vientiluvuissa edustettuna olevat maatalouskoneet eivät ole pakotteiden alaisia, on niiden ympärille muodostumassa eurooppalainen ongelma.
Venäjän liiketoiminnoista arvopohjaansa vedoten luopuvat toimijat menettävät markkinaosuuttaan niille, jotka edelleen jatkavat ja jopa lisäävät vientiä. Voisi jopa sanoa, että moraalista maksetaan kovaa hintaa Venäjän kaupasta luopuvissa yrityksissä.
Venäjälle vietävät koneet, laitteet ja muut maataloustarvikkeet ovat kivi niitä valmistavien yritysten kengässä, sen osoittaa haluttomuus kommentoida asiaa medialle.
On tietysti selvää, että yrityksillä on taloudellinen intressi myydä tuotteita, olipa ostajana kuka tahansa. Tätä perustelua tukee myös se, että uusien maatalouskoneiden markkina Euroopassa on heikentynyt.
Euroopassa paikallista maatalouskoneteollisuutta edustavan Ceman julkaiseman tiedotteen mukaan koko maatalouskoneteollisuus koki tasaista kasvua vuosina 2021–2023, mutta tänä vuonna odotetaan laskua jopa 10 prosenttia markkinavolyymista. Voimakas laskutrendi on havaittu jo viime vuoden viimeisestä neljänneksestä lähtien.
On hyvä muistaa, että Ukrainan sotaa ja Venäjän toimintaa katsotaan Euroopassa hyvin erilaisin silmin kuin Suomessa.
Ceman mukaan EU:n uusi ympäristöpolitiikka, viljelijöiden protestit, epävakaat markkinat ja korkeat korot ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti viljelijöiden investointihalukkuuteen.
Järjestön jäsenyritysten ja etenkin Venäjälle tuotteitaan vievien on syytä miettiä, moniko noista syistä on Ukrainan sodan jälkiseurausta. Toisaalta yritysten taloudellisen intressin lisäksi on hyvä muistaa, että Ukrainan sotaa ja Venäjän toimintaa katsotaan Euroopassa hyvin erilaisin silmin kuin Suomessa.
Erityisesti itäisessä Keski-Euroopassa eli vanhan itäblokin maissa riittää sympatiaa Venäjälle. Monet näkevät lännen pettymyksenä, joka ei taannut odotettua hyvinvointia. Samaan aikaan Venäjän aloittama sota nähdään vain väliaikaisena vaiheena matkalla parempaan huomiseen. Ei lienee sattumaa, että juuri noilla alueilla toimivat konevalmistajat ovat edustettuna Venäjän vientitilastoissa.
Venäjän elintarvikehuollosta huolissaan olevien on syytä muistaa, että rivikansalaisten lisäksi myös armeija marssii vatsallaan.
Vaikka mielipiteet Venäjän toimista ja niihin johtaneista syistä vaihtelevat, yksi on kuitenkin varmaa: yritykset pelaavat upporikasta tai rutiköyhää.
Venäjälle tuotteitaan vievät yritykset voivat nimittäin olla hyvin pian sen tosiasian edessä, että eurooppalaiset viljelijät alkavat äänestää jaloillaan.
Viljelijöiden keskuudessa kumpuaa epäreiluuden tunne siitä, että maataloustuotteiden markkinan turbulenssiin sotatoimillaan ajanut Venäjä saa käyttöönsä uusia koneita, ja mahdollisesti myös eläingenetiikkaa.
Eurovaaleilla valittavan uuden parlamentin on siis syytä ottaa tarkasteluun myös maataloustuotteiden ja koneiden vientikielto Venäjälle.
Venäjän elintarvikehuollosta huolissaan olevien on syytä muistaa, että rivikansalaisten lisäksi myös armeija marssii vatsallaan, sen totesi jo Napoleon aikoinaan.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.- Osaston luetuimmat
