”Miksi ainoat hiilen sitojat eli viljelijät ja metsänomistajat haukutaan, kun heitä pitäisi silittää myötäkarvaan?” ihmettelee kokenut maataloustoimittaja

Toisinaan on mukava harrastaa ilmastotutkimusta maallikkona. Viime kesänä loimaalaisella pellolla mittailimme tutun kaverin kanssa Vaisalan laitteilla ilman hiilidioksidipitoisuutta ja tulos vaihteli 380 ppm:n tuntumassa.

Luku tarkoittaa hiilidioksidin pitoisuutta miljoonaa ilmahiukkasta kohti.

Se ei yksin kerro mitään, mutta vertailu maailman käytetyimpään hiilidioksidin mittauspaikkaan Havaijin Mauna Loa -vuoren huipulle avaa asiaa. Yhdysvaltojen valtamerien ja ilmaston tutkimuskeskus, NOAA, on mitannut CO2-pitoisuutta 3 400 metrin korkeudessa vuodesta 1963.

Joulukuussa 2022 noustiin 419 ppm:ää, lähes 10 prosenttia ylemmäs kuin loimaalaisella pellolla. Nousua oli vuodessa liki 3 yksikköä kuten on ollut 60 vuoden ajan.

Loimaalaisen pellon tulos oli kesäpäivänä sama kuin globaalisti yli 15 vuotta sitten. Hiilidioksidin nousu tuskin jää tähän, sillä 80 prosenttia ihmiskunnan käyttämästä energiasta tulee fossiilisista polttoaineista.

NOAA:n mukaan sopeutumista riittää. Valtamerien pinta oli 5–25 metriä nykyistä korkeammalla, kun ilman hiilidioksidipitoisuus oli viimeksi näin korkea. Grönlannin jäätiköt ja osa etelämantereen jäistä sulavat, kun CO2 yltää 450:een. Nykymenolla sinne päädytään 10 vuodessa. Ilmasto lämpenee kuitenkin hitaasti eivätkä muutokset koske sanottavasti meitä nykyeläjiä.

Pellolla mitattu tulos kertoo, että peltojen ja metsien kasvit olivat sitoneet merkittävästi hiilidioksidia. Kun viljelijöitä ja metsänomistajia syytetään hiilinielujen pienenemisestä ja ties mistä, katsetta kannataisi kääntää toisaalle. Vain kasvit sitovat hiiltä ja päästöt syntyvät muualla.

Yhdysvaltalaisen tutkimuskeskuksen mukaan päästöt syntyvät siellä, missä on eniten ihmisiä eli kaupungeissa. Fossiilisten polttoaineiden päästöt tiedetään, mutta toinen iso päästölähde on hengittävä ihminen. Sitä ei ilmastolaskelmissa oteta huomioon.

Kahdeksan miljardin ihmisen raja ylittyi viime vuoden lopulla ja helmikuun alkuun mennessä väkimäärä oli kasvanut taas 15 miljoonalla, Suomen ja Ruotsin asukasluvun verran.

Ilmaan päätyvä hiilidoksidi voidaan jakaa kahtia, fossiiliseen ja biologiseen. Ruuan ja puun tuotanto ovat biologista, samoin syöminen.

Biologisessa kierrossa hiili kiertää. Maapallo on kuin säiliö, pullo. Biologisen hiilen kiertoon voidaan vaikuttaa vain vähän. Sen sijaan fossiilisen hiilen tupruttelu kasvattaa suoraviivaisesti ilman hiilipitoisuutta.

NOAA kehottaa kaikkia maailman maita toimimaan kaikin keinoin uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseksi ja fossiilisten energialähteiden käytön lopettamiseksi. Samaa lääkettä on tarjonnut muun muassa maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas.

Miksi ainoat hiilen sitojat eli viljelijät ja metsänomistajat haukutaan, kun heitä pitäisi silittää myötäkarvaan?

Ehkä syyllisyys painaa ja pitää löytää sellainen syyllinen, joka on mahdollisimman kaukana omasta elinpiiristä.

Ilmiö on tuttu esimerkiksi tuulivoimasta tai uusiutuvan energiamuutoksen vaatimista mineraalikaivoksista. Kannatan, kunhan niitä ei rakenneta minun takapihalleni.

Metsien hiilinielujen perässä juokseminen on toivotonta puuhastelua, jos fossiilisen energian käyttöä ei saada aisoihin.

On paradoksaalista, että puun kaataminen on pahasta ja metsiä pitäisi säästää, mutta puuta käyttävä palkitaan.

Vantaan energialaitoksen johtaja kertoi tammikuun lopulla television ajankohtaisohjelmassa, että bioenergian satojen miljoonien eurojen investoinnit voidaan kattaa paljolti säästyvillä päästömaksuilla. Pitäisikö Vantaalle antaa vuoden hiilinielurötöstelijän titteli? Helsinki sekoitti pellettimarkkinat, kun se vaihtoi kivihiiltä puuhun.

Erinomaisia asioita kumpikin, mutta jonkun metsästä sekin puu tulee.

Olen huolissani biodiversiteetistä ja lajikadosta. Ne ovat eri kertaluokan murheita kuin hiilinielut.

Kirjoittaja on eläköitynyt maataloustoimittaja ja Suomalaisen Maaseudun vieraskynäkolumnisti.