Maatalouspolitiikka uhrataan lyhytnäköisten poliittisten voittojen vuoksi

Yhdysvaltojen ja EU:n maatalouspolitiikat ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua omilla mantereillaan.

Uuden kauden aloittaminen tai uudistusten tekeminen tuntuu törmäävän jatkuvasti poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin esteisiin. Onko uudistaminen käymässä kestämättömäksi?

Yhdysvaltojen maatalouspolitiikkaa ohjataan Farm Bill -lainsäädännöllä, joka määrittelee puitteet maataloustukien rahoitukselle ja kohdentamiselle sekä sanelee muiden ohjelmien, kuten ruokasetelijärjestelmän ehdot.

Farm Bill -kokonaisuuteen kuuluva ruokasetelijärjestelmä tarjoaa tukea pienituloisille kotitalouksille ruokaostoksiin ja muistuttaa näin ennemmin eurooppalaista sosiaaliturvaa kuin maataloustukea. Tästä huolimatta järjestelmän osuus Farm Bill -kokonaismenoista on merkittävä, noin 80 prosenttia.

Maatalouteen kohdistettavien toimenpiteiden osalta merkittävin ero capin ja Farm Billin välillä on suhtautuminen riskienhallintaan. Yhdysvalloissa tuotanto-, markkina- ja tuloriskin hallinnan toimenpiteet muodostavat maatalouteen kohdistuvien toimenpiteiden ytimen. Capissa puolestaan näitä pyritään hallitsemaan kokonaisvaltaisesti osana muita toimenpiteitä.

Maatalousekonomisti Mauri Yli-Liipola PTT:stä. Kuva: PTT

Huolimatta eroistaan, molemmat politiikat kamppailevat uudistamisen haasteiden kanssa. Capin edellinen uudistus viivästyi kahdella vuodella, ja Farm Bill -lakipaketin nykyinen viivästys on jo samansuuruinen.

Syitä on monia, joskin poliittiset erimielisyydet lienevät niistä merkittävin. Erityisesti cap kaatuu jäsenmaiden intressien ja ympäristötavoitteiden ristiriitaan. Lisäksi uudessa EU:n monivuotisessa rahoituskehysehdotuksessa samoista varoista yhä kovemmin kilpailevat esimerkiksi puolustus- ja turvallisuusmenot.

Farm Billin uudistus on puolestaan kaatunut lähinnä erimielisyyksiin rahoituksen jakamisesta maatalouden ja ruokasetelijärjestelmän välillä. Erimielisyyksiä syventää ennestään heinäkuussa budjettisovitteluprosessin kautta hyväksytty lakipaketti, One Big Beautiful Bill Act. Lakipaketti jatkoi keskeisiä Farm Bill -maataloustukiohjelmia vuoteen 2031 lisäten näiden ohjelmien rahoitusta.

Lisärahoitus toteutettiin leikkaamalla ruokasetelijärjestelmästä. Tämä poikkeuksellinen päätös rikkoo Farm Bill -paketin perinnettä, jossa maatalouden ja ruokasetelijärjestelmän rahoitus on tasapainotettu niin, että kaikki poliittiset toimijat saavat ajettua omia intressejään.

Leikkaus on herättänyt laajaa kritiikkiä, ja se saattaa vaikeuttaa tulevia uudistuksia entisestään, kun poliittinen tuki rahoituksen kompromissille ohenee ja vastakkainasettelu syvenee.

Keskeinen kysymys on, voiko maatalouspolitiikka uudistua riittävän nopeasti ja joustavasti yhä polarisoituvassa maailmassa.

Poliittiset umpikujat ja intressiristiriidat syvenevät, kun globaalit haasteet – ilmastokriisi ja geopoliittiset jännitteet – lisäävät paineita. Seurauksena voi syntyä lyhytnäköisiä ratkaisuja, jotka uhraavat pitkän aikavälin kilpailukyvyn lyhyen aikavälin poliittisten voittojen vuoksi.