Lähes kaikissa jäsenmaissa änkyröidään EU:n maatalousrahojen leikkauksista, mutta ne saattavat silti mennä läpi

Kun ensimmäinen esitys EU:n tulevasta seitsenvuotisesta budjetista oli julkaistu heinäkuun puolivälissä, Puolan Eurooppa-ministeri Adam Szalpka hehkutti yhdessä maanmiehensä, EU:n budjettikomissaari Piotr Serafinin kanssa selfie-videolla, miten uusi budjetti on suurempi kuin koskaan ja miten Puola on sen suurin hyötyjä.

Szalpka voi hyvällä omallatunnolla esiintyä voittajana, mutta Serafin ei. EU-komissaarien ei pitäisi vetää kotiin päin. Ei ainakaan kovin avoimesti.

Serafinin tyylivirhettä lieventää se, että komission esitystä 2028 voimaan astuvasta seitsenvuotisesta rahoituskehyksestä ehditään myllätä vielä moneen kertaan. Nyt tiedossa olevilla reunaehdoilla Puola on joka tapauksessa suurin hyötyjä. Tämä koskee erityisesti maatalouteen uudella tavalla jyvitettäviä rahoja.

Budjettikomissaari Piotr Serafin vieraili viime keväänä Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Joakim Strandin (vasemmalla) kanssa Vaalimaan raja-asemalla. Oikealla rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Tom Hanén. Kuva: Mikko Stig / EU

Puola olisi saamassa 865 miljardin euron ”kansallisesta ja alueellisesta kumppanuusohjelmasta” yli 123 miljardia euroa. Juuri siksi pääministeri Donald Tuskin johtama Puola on ollut komission kaavailujen estottomin kehuja.

Jyrkin tuomio on tullut Saksasta. Liittokansleri Friedrich Merzin johtaman hallituksen arvostelu on kohdistunut ennen muuta budjetin kokoon, jota ollaan paisuttamassa nykyisestä noin 1 200 miljardista lähes 2 000 miljardiin. Rahaa tarvitaan lisää erityisesti puolustukseen.

Merzin mielestä komission pitäisi keskittyä käyttämään nykyisiä rahoja tehokkaammin. Pääministeri Petteri Orpon (kok.) johtama Suomen oikeistohallitus on samoilla linjoilla.

Erityisesti suurten maiden hallitukset suhtautuvat MT:n tietojen mukaan varovaisen myönteisesti siihen, että jäsenmaiden valta ja vastuu kasvavat maatalouspolitiikassa.

Suurilla mailla on enemmän pelivaraa panostaa maatalouteen. Ja toisaalta niissä maissa, joissa maataloudella on suuri sisäpoliittinen painoarvo, hallitusten vetäjät ovat pelkästään tyytyväisiä saadessaan päättää itsenäisemmin maatalousrahojen jakamisesta.

Suomelle suunniteltu EU:n maatalousrahojen 20–25 prosentin leikkaus on kirvelevä. Se näyttää kohdistuvan ennen muuta maaseudun kehittämisrahoihin, joista Suomi ja muiden muassa Itävalta ovat hyötyneet eniten. Niitä ollaan niputtamassa yhteen koheesiotukien kanssa ja juuri tämän potin jakamisesta päättäisivät jatkossa jäsenmaiden hallitukset. Itävalta on yksi komission esityksen äänekkäimmistä arvostelijoista.

EU-parlamentissa erityisesti maatalouteen erikoistuneet edustajat näyttäisivät vastustavan EU-komission kaavailuja yli puolue- ja maarajojen. Eli komissio tuskin saa taakseen parlamentin enemmistöä, jos budjettiesitystä ei muuteta ratkaisevasti.

Euroopan tuottajajärjestöjen keskusliitto Copa-Cogeca on sättinyt komission suunnitelmia ankarasti. Italialaisen puheenjohtaja Massimiliano Giansantin mielestä esitys on ”sodanjulistus” viljelijöille.

Kansalliset tuottajajärjestöt vetävät kuitenkin eri suuntiin ja heikentävät keskusjärjestön painostusvoimaa. Copa kerää parhaillaan EU-maiden viljelijöiltä allekirjoituksia vetoomukseen, jossa vaaditaan komissiolta tuntuvaa korjausliikettä.

Irlannin ja Itävallan tuottajajärjestöt ovat aktiivisimmin masinoineet jäseniään allekirjoittamaan. Muissa jäsenmaissa on oltu varovaisempia, koska edelleen on epäselvää, mitkä ovat uudistettujen tukien jakoperusteet.

Useimmissa jäsenmaissa toiveet kohdistuvat maatalouskomissaari Christophe Hanseniin. Hän on korostanut, että tuet pitää kohdistaa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miten tämä ryhmä rajataan.

Myös ”aktiiviviljelijän” määrittely on edelleen kesken. Pelkkä ”aktiivinen ruoan tuottaminen” ei komissiolähteiden mukaan riitä kriteeriksi, koska tukea halutaan jakaa myös ympäristö- tai ilmastohyötyjä tuottaville tiloille.

EU:n maatalouskomissaari Christophe Hansen ohjaisi maataloustukia niille tiloille, jotka tukea eniten tarvitsevat. Kuva: Petteri Kivimäki

Tässäkin väännössä viimeinen sana on lopulta suurilla jäsenmailla. Toistaiseksi Saksa ja Ranska ovat eri mieltä EU:n koko budjetin kasvattamisesta. Ranska on valmiimpi puoltamaan. Saksa taas vastustaa jyrkästi.

Maatalousbudjettiin liittyviä näkemyseroja on vähemmän. Saksa on valmis nielemään leikkaukset, koska se vaatii nykyisten rahojen tehokkaampaa käyttöä. Ranska ei vastusta, koska se näyttää taas kerran säilyttävän asemansa suurena hyötyjänä.