Kuvassa Hinnonmäen Keltaisen marjoja. Sisarlajike Hankkijan Herkku puuttuu Luken kokoelmista. Kuva: Marjatta Uosukainen
Missä ovat Hankkijan Herkku ja Osmolan Kasvatti? Vanhoja karviaislajikkeita etsitään geenipankkiin
Suomen oloihin sopeutuneiden pelto- ja puutarhakasvien geenivarat ovat maatalous- ja puutarhatuotantomme perusta, ja siten myös osa kriisivalmiutta ja huoltovarmuutta.
Lepaan Punainen on vanha karviaislajike. Kuva: Marjatta UosukainenLuonnonvarakeskus Luke etsii puutarhamarjojen geenipankkiin vanhoja karviaismarjalajikkeita. Nyt kokoelmaan kuuluu 17 lajiketta, joista ulkomaista alkuperää on viisi.
Geenipankista puuttuvat Hankkijan Herkku, Osmolan Kasvatti ja Olli sekä ulkomaisista lajikkeista Captivor ja Industry, kertoo tiedotteessa tutkija Maarit Heinonen Lukesta.
Hankkijan Herkun hän kertoo olevan Hinnonmäen Keltaisen sisarlajike, joten niitä on vaikea erottaa toisistaan. Siksi etsinnässä ovat vanhat pensaat, joista on muistissa lajikkeen nimitieto
Lisäksi Luke kaipaa näytteitä vanhoista karvaislajikkeista, joita on jo geenipankissa mutta niiden lajike halutaan vielä varmistaa. Näitä lajikkeita ovat Lepaan Punainen, Olavi ja Hinnonmäen Valio. Näistäkin pensaista pitäisi olla muistissa lajikkeen nimitieto.
”Karviaisten viljelyhistorian näkökulmasta tiedot muistakin yhä löytyvistä vanhoista lajikkeista, joista on muistissa lajikkeen nimi. Etenkin ennen 1960-lukua viljellyistä eli joista on 60 vuotta tai enemmän viljelyhistoriaa tiedossa”, Heinonen kertoo.
Vanhan karviaislajikkeen voi Heinosen mukaan löytää kaupunkien ja maaseutujen puutarhoista sekä maatiloilta. Vanhoja viljelykasveja kasvaa myös vanhoilla tonteilla, niityillä, asumattomien torppien pihoissa, metsittyneillä alueilla ja jopa tienvierillä.
”Usein vanhoista kasvikannoista sitkeimmät jäävät piilottelemaan niille alueille, joita ei hoideta säännöllisesti.”
Luke ylläpitää Suomen kansallista geenivaraohjelmaa ja puutarhakasvien geenipankkia ja koordinoi varmuuskokoelmien verkostoa. Geenivarakokoelmat on perustettu hedelmä- ja marjakasveista, vihanneksista, yrteistä ja rohdoksista sekä viherrakentamisen kasveista.
Viljelykasvien perinnöllisen monimuotoisuuden ja kestävän käytön turvaaminen on tänä päivänä entistäkin tärkeämpää, Heinonen sanoo.
”Suomen olosuhteisiin sopeutuneet pelto- ja puutarhakasvien geenivarat ovat maatalous- ja puutarhatuotantomme perusta, ja siten myös osa kriisivalmiutta ja huoltovarmuutta.”
”Usein vanhoista kasvikannoista sitkeimmät jäävät piilottelemaan niille alueille, joita ei hoideta säännöllisesti.”
Lajikkeita säilytetään niin geenipankissa näytteinä kuin varmuuskokoelmissa eli istutettuina pelloilla Luken toimipaikoissa Kaarinan Piikkiössä ja Jokioisilla sekä Ammattiopisto Livian Kaarinan ja Kainuun ammattiopiston Kajaanin toimipaikoissa.
Kansalliseen geenipankkiin on hyväksytty tai ehdolla lähes viisisataa hedelmä- tai marjakasvikantaa. Hedelmäkasvien laajimmassa kokoelmassa kasvaa tarhaomenapuita, muissa päärynöitä, hapankirsikoita, luumuja, kriikunoita ja japaninruusukvitteneitä.
Marjakasvikokoelmissa on tyrnejä, herukoita ja karviaisia, puutarha- ja ukkomansikoita, erilaisia vatukoita, viljeltyjä varpu- ja pensasmustikoita, marjatuomipihlajia sekä joitakin luonnosta löydettyjä ja viljelykäyttöön valittuja luonnonmarjakantoja.
Vanhan kasvin voi ilmoittaa Lukelle lomakkeella https://kasvinpolku.luke.fi/kasvinpolku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
