”Mahdollisuus räätälöidä ennallistamistoimenpiteitä tilakohtaisesti on tärkeää. Samoin kaipaan välimallin ratkaisuja ennallistamistoimiin”, sanoo Mikko Piippo. Kuva: Timo Villanen
Liiketaloudellinen ajattelu tuntuu unohtuvan maatalouden ennallistamistoimissa, sanoo tuottaja
Talkootyönä ei voida viljelijöitä velvoittaa ennallistamistoimia tekemään, sanoo lapinlahtelainen tuottaja Mikko Piippo. Tuottajille pitää tuoda selkeä esitys, mitä ennallistamistoimia maatalousyrittäjä voi valita ja millaisen tulon niistä saa, hän sanoo.Tilaajalle
Tuottajille pitää Mikko Piipon mukaan tuoda selkeä esitys, mitä ennallistamistoimia maatalousyrittäjä voi valita ja millaisen tulon niistä saa. Kuva: Timo VillanenLapinlahtelainen Mikko Piippo tuntee turvepeltojen haasteet. Hän viljelee yhdessä puolisonsa Jaana Piipon kanssa reilun 300 hehtaarin luomutilaa. Tilan parisatapäinen karja laiduntaa peltolaitumia sekä 36 hehtaaria perinnebiotooppeja kansallisesti merkittäviksi luokitelluissa maisemissa. Piipot ovat hakeneet aktiivisesti tietoa viljelymuotojen kehittämisestä muun muassa osallistumalla pilottitilana hankkeisiin.
”Suuri ongelma on ennallistamisen hähmäinen käsite. Mitä tavoitellaan, mitä ollaan tekemässä ja ennen kaikkea, kuka maksaa tämän harjoituksen? Mitään konkretiaa ei viljelijöille ole annettu, ei ainakaan minun tietooni ole tullut. Miten ennallistamistoimia mitataan, miten edetään ja mihin dataan tulevaa kehitystä verrataan?”
Tuottajille pitää Piipon mukaan tuoda selkeä esitys, mitä toimia maatalousyrittäjä voi valita ja millaisen tulon niistä saa.
”Liiketaloudellinen ajattelu tuntuu unohtuneen ennallistamissuunnitelmasta maatalouden osalta.”
Suomen turvepelloista puolet pitää saada pois käytöstä. Vastoin puheita se iskee varmasti myös aktiivisesti viljeleviin tiloihin.
”Vettämistoimia pitää kokeilla vapaaehtoisuuden kautta, houkuttimen pitää olla siihen riittävä. Samalla pitää miettiä miten toimia tehdään ilman, että sotketaan paikallista peltomarkkinaa. Tässä voi käydä niin, että luopuvat saavat korvausten kautta jättipotin ja ruuantuotantoa jatkavat yrittäjät joutuvat maksamaan pelloista huomattavasti nykyistä korkeampaa hintaa.”
Piippo muistuttaa, että suomalaisessa maanviljelyssä tehdään paljon monimuotoisuutta ja ilmastoa tukevia toimia, jotka eivät näy missään.
”Kerääjäkasvien hyödyntämisessä tilastoitiin iso hyppäys siinä vaiheessa, kun niistä ruvettiin saamaan korvausta. Vaikka vastaavia kasvivalintoja on tehty meillä iät ajat. Mutta kun niitä ei ole tilastoitu, niitä ei ole. Samoin piennarten niittämisen ajankohta, ei niitä tilastoida mihinkään. Ne jäävät silloin lukeutumatta mukaan tehtyihin toimiin. Luontokato on päivän poliittinen mantra, mutta en minä sitä ympäristöstäni tunnista. Karjatilalla on peltolintuja ja pörriäisiä, ja lanta katoaa pelloilta kuoriaisten toimesta.”
Viljelykäytäntöjä tulisi katsoa ennallistamisen näkökulmasta kokonaisuutena.
”Meillä on 200 hehtaaria kukkivaa apilanurmea. On hernettä ja rypsiä. Mutta niillä ei ole mitään merkitystä monimuotoisuudelle, kun ne ovat eri lohkoilla. Jos pistäisin ne sekaisin samaan peltoon, saisin monimuotoisuuspellon.”
”Suuri ongelma on ennallistamisen hähmäinen käsite. Mitä tavoitellaan, mitä ollaan tekemässä ja ennen kaikkea, kuka maksaa tämän harjoituksen?”
Piippo muistuttaa, että puoli vuosisataa Suomessa on haluttu keskittää tuotantoa ja ohjata tiloja panostamaan kapeasti tiettyyn tuotantosuuntaan. Nyt halutaan palauttaa asiat ennalleen.
”Kehityksen suunta on annettu yhteiskunnan ja poliittisten päättäjien toimesta, viljelijät eivät ole tätä nykykulttuuria valinneet. Silti heitä nyt rangaistaan sen mukaan toimimisesta. Unohdetaan, että koko yhteiskunta on muuttunut valtavasti, ei vain maatalous. Mutta demokratian ääni tulee nykyään kaupungeista, ja sieltä katsoen hiljainen maaseutu on sopiva muutoskohde.”
Herää kysymys, halutaanko näillä toimilla parantaa tilastoja vai todella saavuttaa päästövähennyksiä, huomauttaa Piippo.
Hän korostaa, että eivät viljelijät tee ennallistamistoimia ennallistamisen vuoksi, vaan kannattavuuden vuoksi.
”Talkootyön aika on maataloudessa ohi. Tämä on yritystoimintaa, josta pitää saada tulo. On väärin olettaa, että viljelijä lähtee tekemään avo-ojitetulle korvauskelvottomalle lohkolle omalla kustannuksella säätösalaojitusta, jollei siitä saa korvausta ja lisätuloa nykyiseen verrattuna.”
Mikko Piipon mukaan suurin pelko on, että ennallistamisasetus on metsäkatoasetuksen toisinto: Se lyödään voimaan tietämättä kuka maksaa, ja miten vaatimukset kohtelevat erityyppisiä tiloja. Kuva: Timo VillanenPiipon mukaan suurin pelko on, että ennallistamisasetus seuraa metsäkatoasetuksen toimeenpanoa. Se lyödään voimaan tietämättä kuka maksaa, ja miten vaatimukset kohtelevat erityyppisiä tiloja.
”Mahdollisuus räätälöidä toimenpiteitä tilakohtaisesti olisi erittäin tärkeää. Samoin kaipaan välimallin ratkaisuja ennallistamistoimiin. Määräaikaisuudesta ei puhuta mitään. Liikkumavara kannustaisi toimiin ja olisi järkevää taloudellisen toiminnan näkökulmasta”, hän toteaa.
Suomen ennallistamistoimien onnistumista arvioidaan seuraamalla muun muassa peltolintujen tilan kehitystä. Kuva: Timo VillanenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
